Kuukauden nobelisti Heinrich Böll: Päiväkirja vihreältä saarelta

En ole käynyt Irlannissa, enkä ole nytkään menossa sinne, mutta valitsin siitä huolimatta nobelistisarjaani Heinrich Bölliltä hänen päiväkirjansa Irlannista. Olen lukenut Böllin teoksista aikaisemmin kolme: Nainen ryhmäkuvassa, Tohtori Murken kootut tauot ja Katharina Blumin menetetty maine.

Böllin Irlannissa on paljon sellaista, jonka Irlannissa käymätönkin yhdistää maahan. Ensinnäkin vihreys, johon tuovat oman lisänsä sammalet ja home. Seuraavaksi sade.

”Sade on tässä maassa absoluuttinen, suurenmoinen ja pelottava. Tämän sateen nimittäminen huonoksi sääksi on yhtä asiatonta kuin hehkuvan auringonpaahteen luonnehtiminen kauniiksi ilmaksi.”

Mitä muuta Irlanti tuo mieleen? Olutta ja viskiä tietysti. Böllin kirja on 1950-luvulta ja se kannattaa pitää mielessä. Tuolloiset omituiset pubien aukioloajat ja tarjoilusäännöt johtivat kummallisiin tilanteisiin, kun miehet joutuivat menemään sunnuntaisin naapurikylään saadakseen olutta ja tapasivat matkalla naapurikylän miehet menossa toiseen suuntaan samalla asialla.

Böll kiertelee autioituneissa kylissä, joista asukkaat ovat lähteneet siirtolaisiksi. Hän näkee bussipysäkeillä ja rautatieasemilla, kuinka äidit hyvästelevät ties kuinka monennen lapsensa, joka lähtee Englantiin, Yhdysvaltoihin tai Australiaan.

Irlantilaisia Böll pitää hurskaina, ainakin siinä mielessä, että kirkot ovat täynnä. Irlantilaisten aikakäsitys saa Böllin pohdiskelemaan aikaa muutenkin.

”Ajan käytössä esiintyy tietysti sekä tuhlausta että säästäväisyyttä ja paradoksimaisesti tuhlarit ovat samalla säästäjiä, sillä heillä on aina aikaa, kun sitä pyydetään jonkun viemiseksi nopeasti asemalle tai sairaalaan, samoin kuin rahantuhlareilta aina voi pyytää vippiä, ajan tuhlarit ovat säästökassoja, joihin Jumala kätkee aikansa ja pitää sitä reservissä sellaisen tapauksen varalta, että sitä äkkiä tarvitaan, milloin joku ajan niukkuutta poteva on käyttänyt sitä väärässä paikassa.”

Tässä kirjassa teksti on lempeää. Aikaisemmin lukemissani Böllin teoksissa oli paljon satiiria, ironiaa ja kritiikkiä. Irlantia ja irlantilaisia hän kuvaa välillä ihmetellen, mutta koko ajan myötätuntoisesti.

Böllin kirjoja on suomennettu paljon. Listaan seuraavassa löytämiäni blogikirjoituksia. Tohtori Murken kootuista tauoista olen kirjoittanut itse, muihin merkitsin, mistä arvio on.

Tohtori Murken kootut tauot

Ei sanonut sanaakaan, Elämäni lukulista

Biljardia puoli kymmeneltä, Inan Ikkuna

Erään klovnin mietteitä, Kiiltomato.net

Katharina Blumin menetetty maine, Kirjainten virrassa

Suojaverkko, Hyönteisdokumentti

Naisia joen maisemassa, Leevi levitoi

Enkeli oli vaiti, Pisara

Heinrich Böll: Päiväkirja vihreältä saarelta

Otava 2000, 146 s (+ Jyrki Vainosen saatesanat)

Suomennos on ilmestynyt ensimmäisen kerran 1975

Suomentanut Kai Kaila

Saksankielinen alkuteos Irisches Tagebuch 1957