 |
| Kuva: Niina T / Yöpöydän kirjat |
Kirjabloggaajien joulukalenterin eilisessä luukussa Kaisa Reetta T paneutui joulukorttien historiaan. Huominen luukku aukeaa blogissa P. S. Rakastan kirjoja. Kaikki kalenteriin osallistuvat blogit on listattu Hyönteisdokumentti-blogissa. Tänään aiheena ovat
Lapsuuden joululahjakirjat
Lapsuusjoulujen paras hetki oli, kun lahjojen avaamisen jälkeen pääsi uppoutumaan uuteen kirjaan. Lukeminen jatkui joulupäivänä, koska silloin ei kyläilty. Tapaninpäivänä oli lukutauko. Silloin käytiin mummolassa.
Olen säilyttänyt joululahjakirjani, tai ainakin suurimman osan niistä. Kirjoihin on merkitty vuosi ja joissakin on myös lahjan antajan nimi. Tähän postaukseen olen koonnut kuvia ja pieniä muisteluita lahjakirjoista. Kirjani ovat 1960-luvulta, vanhin vuodelta 1962 ja tuorein vuodelta 1969.
Lasten Runotar oli minulle rakas kirja. Se näkyy kuluneesta kannestakin, mutta sisältä vielä enemmän: olen alleviivannut runoja ahkerasti. Runottaressa on suomalaisia runoja Kantelettaresta alkaen. On Topeliusta, Leinoa, Hellaakoskea, on Kirsi Kunnasta, Yrjö Jylhää, Saima Harmajaa... Iloisia runoja ja vähän surullisempia runoja, mutta ihania kaikki.
Meillä oli kotona äitini Anna- ja Runotyttö-sarjat. Kotikunnaan Rilla ilmestyi suomeksi vasta 1962, joten sitä äidilläni ei ollut. Olen enemmän Runotyttö-ihmisiä, mutta Anna-sarjakin tuli luetuksi moneen kertaan, myös oma Kotikunnaan Rillani. Kaksi muuta kirjaa kuvassa ovat Rauha S. Virtasen Tuntematon Selja ja Luumupuu kukkii. Tuntematon Selja on Selja-kirjoista juuri se, josta en oikein pitänyt sen omituisen aiheen vuoksi. Sen sijaan Luumupuu kukkii oli suosikkejani. Siinä Kati-tyttö pyrkii oppikouluun. Aihe lienee kaukainen peruskoulun kasvateille.
Merja Otavan Kuuvuosi ja oikeanpuoleinen Aila Meriluodon Meidän linna ovat enemmän nuorten- kuin lastenkirjoja. Meidän linnasta olen blogannutkin Tuntemattomat tyttökirjat -haasteeseen. Luin tietysti myös poikien kirjoja Tarzaneista alkaen, mutta en yleensä saanut niitä lahjaksi. Suuren Käärmeen luolan antoi minulle veljeni, joka tietysti luki sen myös itse.
Nuorten Toivekirjaston kirjat kuuluivat minun lapsuuteeni. Lisen ja Lotten salaisuutta rakastin. Villin lännen Katin luin myös monta kertaa. Sen sijaan en edes muistanut, että minulla on yksi Astrid Lindgrenin Kalle Blomkvist -kirja.
Villikissa katsoo lasin takaa on lahjakirja vuodelta 1969. Lahjan antaja ei tiennyt, että olin silloin jo siirtynyt toisenlaisiin kirjoihin. Luin Villikissan luultavasti vain kerran, mutta muistelin, että siinä oli erikoinen aihe, ja nyt luin kirjan uudelleen. Ja todella - kirja on varsin poliittinen. Siinä puolustetaan demokratiaa ja vastustetaan diktatuuria. Kirjailija Alki Zei on kreikkalainen ja hän on joutunut välillä lähtemään Kreikasta poliittiseksi pakolaiseksi. Villikissan päähenkilö Melia asuu Samoksen saarella 1930-luvulla. Sivulta 40 löytyi tällainen kohta:
"He [pakolaiset Turkin puolelta] ahtautuivat veneisiin ja laivoihin ja kaikkeen, mikä vain kellui veden pinnalla, ja purjehtivat ulapan yli meidän saarelle turvaan. Satamalaituri oli tulvillaan väkeä. Heillä ei ollut minne mennä ja he nukkuivat taivasalla keskellä katua."
En halua lopettaa kirjoitustani surullisiin tunnelmiin, koska joulu on tulossa ja toivo pitää säilyttää. Otan Lasten Runottaresta Arvid Lydeckenin joulurunon, jonka osasin lapsena ulkoa ja joka saa minut edelleen hyvälle tuulelle.
SAMMAKKOJEN JOULUAATTO
Vanha vaari, lähdeneuvos Kurr-Kurr-Kvaa,
nojatuoliin väsyneenä istahtaa.
Joulukuusi palaa. Mieleen hiipii salaa
joulurauha tuoden myötään joulutunnelmaa.
Vanha muori Raa-Raa tarjottimen tuo.
Kurr-Kurr-Kvaa siihen katsehensa luo.
− Kiitos, hyvä Raa-Raa! Kärpäspaisti on
kaikkein paras jouluherkku vanhan sammakon!
Onko joku joululahjakirjoistani sinulle tuttu? Onko sinulla omia rakkaita joululahjakirjoja?
Hienoja kansia on kirjoilla, mitään näistä en ollut lukenut vaikka pari on kansina tuttuja...ja mielessä onkin käynyt että pitäisi lukea noita sekalaisia Nuorten Toivekirjaston kirjoja (ja ehkä myös jotain Punaisia sulkia ja mitä näitä on)
VastaaPoistaOmien lahjakirjojen sijaintia en osaa ihan tarkkaan määrittää, eivät ole ainakaan nyt omassa hyllyssä, mutta tulihan niitä muutamia...
Nuorten Toivekirjaston kirjat lukaisee nopeasti. Niistä tulee nostalginen olo, ainakin omista vanhoista.
PoistaLisen ja Lotten salaisuus oli mukava kirja, jonka muistan vieläkin. :) Ja totta kai Anna-sarja ja Runotytöt tuli luettua. Minullekin näistä Runotyttö oli se rakkaampi. Kumpaakaan sarjaa en tosin koskaan saanut lahjaksi, vaan lueskelin niin useampaan kertaa kirjaston kautta.
VastaaPoistaMinulla oli tosiaan se etu, että jo äidilläni oli molemmat Montgomeryn sarjat.
PoistaVoi miten ihana postaus, tästä tuli nostalginen olo loppupäiväksi. Illansuussa käännyn oman kirjahyllyn puoleen tutkiskelemaan, mitä lapsuudenaikaisia joululahjakirjoja sinne on jäänyt.
VastaaPoistaSinun kirjavalikoimasi on ihanan monipuolinen. Itselleni ovat tuttuja Kotikunnaan Rilla, Villinlännen Kati, Lise ja Lotte, jonkin Blomkvistinkin muistan lukeneeni, mutta että oliko se juuri tuo...
Kiitos hienosta muisteluhetkestä; ihanaa joulun odotusta sinulle! <3
Kiitos! Ja mukavaa jouluaikaa sinulle myös.
PoistaMukavia kirjan kansia, kaikki outoja, paitsi Kotikunnaan Rilla, joka on vaikuttava kirja, mutta ei niin perinteinen tyttökirja.
VastaaPoistaKotikunnaan Rilla tuli luetuksi osana Anna-sarjaa. Sarjan alkupään kirjat olivat perinteisempiä.
PoistaRunotyttö täälläkin. Sain joululahjaksi Lindgreniä, Knutssonia, Salmista ja Cooperia. Keene ja 3 etsivää maistuivat myös. Paloheimon Tirlittan, mistähän tuonkin temmoin... Polvaa olen lukenut ehkä yhden, ei ollut minun juttu. Sen enempää Jansson ei kuulunut lapsuuteeni. Osa on tallessa osa ei. Noista kansista mikään ei ole tuttu.
VastaaPoistaTämäpä mainiota: minäkään en lukenut Polvaa tai Janssonia lapsena kuin kirjan tai parin verran. Sen sijaan Tirlittanin muistan kyllä.
PoistaNäissä vanhan ajan lasten- ja nuortenkirjojan kansissa on tunnelmaa. :) Minulta löytyy hyllystäni muutama näillä kansilla olevaa teosta isäni lapsuudesta, esimerksi yksi Kalle mestarietsivä. Annan ja Emilian seikkailuja puolestaan olen kerännyt kirppareilta. Olen lukenut vasta ensimmäisen Runotyttöni ja Annaan olisi tarkoitus tutustua joulun aikaan, mutta luulen silti olevani enemmän Emilian kaltainen.
VastaaPoistaVanhat kirjat ovat tunnelmallisia ja nostalgisia. Toivottavasti myös postaat Runotytöistä ja Annoista, kun olet lukenut.
PoistaKerrassaan ihastuttava ja herttainen katsaus ja onpa hienoa, että olet säilyttänyt noin monia suosikkiteoksistasi. Kiitos jakamisesta ja hyvää joulunodotusta.
VastaaPoistaKiitos! Ja mukavaa jouluaikaa sinullekin.
PoistaIhastuttava postaus nostalgisine kirjankansineen! Montaakaan tuttua ei tosin ole valikoimaan osunut.
VastaaPoistaOho, karkasi viesti kesken. Piti vielä lisätä, että moneen olisi hauska kurkistaa. :)
PoistaKiitos! Minun kirjani ovat vanhoja, joten ei ole yllättävää, että siellä ei ollut tuttuja.
PoistaIhana muisteluhetki! Minun lukujouluuni kuuluu edelleen se, että lahjojen jakamisen jälkeen saa antautua kirjalle, ja jatkaa samaa joulupäivänä. Se on rauhoittumisen aikaa, eli lukuaikaa. :) Tänä jouluna matkaamme Raumalle siskoni luokse useammaksi päiväksi, eli on varattava aika kasa kirjoja. ;)
VastaaPoistaKiitos! Kyllä minunkin jouluuni lukeminen kuuluu myös nykyisin.
PoistaHerkullinen postaus, nostalgiakuvineen. Hieno kirjasto sinulla noista vanhoista, itselläni ei taida olla tallella juuri mitään lapsuudenaikaista. Rilla on tuttu, samoin Lise ja Lotte, ja etenkin ihailen noita kauniita vihreitä kangasselkäisiä kirjoja ulkoasultaan. Joulua (kärpäspaisteineen?) odotellessa!
VastaaPoistaKiitos! Olen ollut huono luopumaan kirjoista jo lapsena.
PoistaVoi mitä aarteita!
VastaaPoistaItselläni ei ole paljon mitään jäljellä lapsuuden kirjoista, mutta aikuisena olen säilyttänyt kaiken.
Minulla on noita vielä lisää, syntymäpäivinä saatuja.
PoistaBlogissani on sinulle haaste.
VastaaPoistaIhana postausaihe, tämän idean voisin vaikka joskus soveltaa omassa blogissani, ellet pahastu?
VastaaPoistaSuloisia kirjoja olet saanut. Moni löytyy omasta hyllystäni esim. vanhemmilta/tädeiltä perittynä tai itse antikasta haalittuna. Kotikunnaan Rillan olen minäkin tainnut saada juuri joululahjaksi, samasta paketista Sateenkaarinotkon kanssa :).
Tyttö meren takaa on sellainen, joka taisi olla äitini vanha kirja ja johon ihastuin kovasti lukiessani sen n. 10-vuotiaana. Vähän erilainen kuin perinteiset tyttökirjat, historiaa ja Eesti toisaalta aika Suomea lähellä olevana, mutta silti kiehtovan erilaisena miljöönä.
(Terveiset Sinisen linnan kirjastosta, olen näköjään kirjautuneena toiselle tilille!)
PoistaIlman muuta voit käyttää tätä ideaa, ole hyvä vain!
Poista