Tapani mukaan luin tämän viimevuotisen suosikin
vasta tänä vuonna, kun sain kirjan lainaksi ystävältäni. En ollut voinut
välttyä kuulemasta kirjasta jotakin etukäteen, mutta sen olin ohittanut, että
kirjailija on sveitsiläinen ja alkuperäiskieli on englannin sijaan ranska.
Totuus
Harry Quebertin tapauksesta on pitkä (pitkitetty) rikosromaani. En osaa sanoa dekkari
Keltaisen kirjaston kirjasta. Siinä selvitetään, mitä tapahtui 33 vuotta
sitten, kun 15-vuotias Nola Kellergan katosi ja vanha nainen murhattiin.
Selvittely alkaa, kun Nolan ruumis löydetään kirjailija Harry Quebertin pihalle
haudattuna. Quebertin entinen oppilas ja hyvä ystävä, yhden menestyneen kirjan
kirjoittanut Marcus Goldman ryhtyy selvittämään tapausta.
Asiaa vatvotaan edestakaisin kahdeksansadan
sivun verran, vaikka ainakin dekkarien lukijalle on alusta asti selvää, mihin
suuntaan ollaan menossa. On tässä tietysti aiheena muutakin kuin rikos eli
kirjoittaminen ja rakkaus. Sekä Harry Quebert että Marcus Goldman ovat
kärsineet valkoisen paperin kammosta ensimmäisen kirjansa ilmestymisen jälkeen.
Vanha ajatus kirjailijasta muiden elämän varkaana esiintyy tässäkin.
Suuri ainutkertainen rakkaus, jota kaikki eivät
koskaan koe, on kirjan teemoja.
”Ja silloin, sen viisitoistavuotiaan tytön takia tajusin, etten varmaan ollut ikinä ollut oikeasti rakastunut. Ettei monikaan tiennyt, mitä rakkaus on. Että ihmiset oikeastaan tyytyivät pitämiseen, kaivautuivat mitäänsanomattoman elämän leppoisaan vaivattomuuteen tajuamatta, että on ihmeellisiä tunteita, joita ilman elämä ei oikeastaan ole elämisen arvoista.”
Vaikka kirjoitin edellä aika nuivasti, niin Totuus Harry Quebertin tapauksesta on
niitä kirjoja, joka vie mukanaan siinä mielessä että kun sen aloittaa, haluaa
lukea sen nopeasti loppuun. Ja se kyllä onnistuu, sillä kirja on hyvin
nopealukuinen. Luin sen vajaassa viikossa, vaikka juuri sillä viikolla minulla
oli tavallistakin vähemmän aikaa käytettävissä lukemiseen.
Joël Dicker:
Totuus Harry Quebertin tapauksesta
Suomentanut
Anna-Maija Viitanen
Tammen
Keltainen kirjasto 2014, 809 s.
Ranskankielinen
alkuteos La vérité sur l’affaire Harry Quebert 2012
Luin juuri Peter Hoegin Susanin vaikutuksen, enkä oikein olisi tohtinut kuvata sitä trilleriksi, koska se on kuitenkin Keltaisen kirjaston kirja. Ehkä laadun merkki on kuitenkin tuo nopealukuisuus, kuten kuvailet.
VastaaPoistaToisaalta useat laadukkaat kirjat ovat varsin hitaita luettavia.
PoistaTästä kirjasta on ollut paljon juttua - niin puolesta kuin vastaankin. Ei houkuttele edelleenkään. :)
VastaaPoistaLuulen, että sinun kannattaa jättää tämä väliin.
PoistaMinä en saanut luettua, ostin ja annoin pois. Ei vain edennyt.
VastaaPoistaMinulla kyllä eteni, ja nopeasti. Mutta tämä oli paljon kevyempi kuin luulin.
Poista