sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Kristina Ohlsson: Paratiisiuhrit

Luin aikaisemmin tänä vuonna Ohlssonin Daavidintähdet, joka on erinomainen dekkari. Paratiisiuhrit on Fredrika Bergman -sarjan edellinen osa, joten luin nämä kirjat väärässä järjestyksessä. Lukemista tuo ei haitannut.

Yleensä välttelen kirjoja (ja elokuvia), joissa lentokoneet joutuvat vaaraan. Kuitenkin luin Paratiisiuhrit, vaikka tiesin etukäteen, että siinä kaapataan lentokone. Tukholmasta New Yorkiin lentävän koneen WC:stä löytyy heti lähdön jälkeen viesti, että koneessa on pommi, joka räjäytetään, jos Ruotsin ja Yhdysvaltojen viranomaiset eivät toteuta kahta uhkavaatimusta.

Ruotsin turvallisuusviranomaiset ja poliisi yrittävät selvittää, kuka voisi olla uhkauksen takana. Yhteistyö yhdysvaltalaisten kollegojen kanssa kangertelee. Asetelmasta huolimatta jännitys ei nouse odotusten mukaisesti. Kirjassa jahkaillaan ja toistetaan vähän väliä, että aikaa on vähän. Ajan vähyyden olisi varmasti voinut tuoda esille muutenkin kuin sanomalla. Kiireen tuntua ei synny.

Aihe on ajankohtainen. On terroristeja, maahanmuuttoa, käännytyksiä ja ennakkoluuloja, mutta myös ihmissuhdeongelmia ja tunteita. Aineksia on, mutta Paratiisiuhrit oli kuitenkin pienoinen pettymys Daavidintähtien jälkeen.

Kristina Ohlsson: Paratiisiuhrit
Suomentanut Pekka Marjamäki
WSOY, Bon-pokkari 2014, 434 s.
Kannen kuva Michael Balderas
Ruotsinkielinen alkuteos Paradisoffer 2012

4 kommenttia:

  1. Paratiisiuhrit oli minulle kamala pettymys. Aihepiiri ei ole minun juttu. Pystyin vain toivomaan, että Ohlsson palaa entiseen. Daavidintähdet on kirjoitettu niin hyvin, että sen pystyy lukemaan ensimmäisenä. Älä vain lue Tuhatkaunoja ja Varjelijoita eri järjestyksessä. Tuhatkaunot jää piinallisesti kesken.

    Pidän aivan valtavasti näistä kirjoista. Fredrika Bergmanin hahmo on mahtava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut aikaisemmat Ohlssonin kirjat. Paratiisiuhrit jäi aluksi väliin, osin juuri aiheensa vuoksi.

      Poista
  2. Minulla on nämä molemmat (Paratiisiuhrit ja Daavidintähdet) hyllyssäni, mutta olen ennakkoluuloistunut niin kovasti Paratiisiuhreista, että sarjan lukeminen on tyssännyt tähän. Olen siis ne aiemmat lukenut ja tykännyt niistä. Ehkä ensi vuoden puolella taas jatkan tämän sarjan parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla tuossa edellä ja minä emme erityisemmin pitäneet Paratiisiuhreista, mutta Daavidintähdet on ihan toista. Sitä suosittelen.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.