Kuukauden nobelisti André Gide: Pastoraalisinfonia

Ranskalainen André Gide sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1947. Hänen teoksiaan on suomennettu vain muutama, vaikka hänen tuotantonsa on laaja. Olen lukenut monta vuotta sitten Vääränrahantekijät, josta en muista paljonkaan.

Pastoraalisinfonian minäkertoja on protestanttipappi, joka ottaa huostaansa tätinsä kuoltua ilman holhoojaa  jääneen sokean tytön, Gertruden. Papilla on vaimo ja monta lasta, mutta hän tuntee olevansa velvollinen huolehtimaan huonosti kohdellusta tytöstä. Täti oli vain pitänyt Gertruden hengissä, hän ei ollut edes päässyt liikkumaan ulkona. Papin perheessä Gertrude kehittyy uskomattoman nopeasti. Hän oppii lukemaan sokeainkirjoitusta ja alkaa osoittaa taipumusta omaperäiseen ajatteluun.

Gertrude on myös kaunis ja alusta alkaen lukija tietää, kuinka käy. Papin vaimo huomaa miehensä rakastuneen paljon ennen kuin mies myöntää tunteensa edes itselleen. Vanhemman miehen ja nuoren tytön rakkaus ei ole ainutlaatuinen aihe, päinvastoin, mutta Pastoraalisinfonia tuo suhteeseen uskonnollis-filosofisen näkökulman. Pastori hakee Raamatusta oikeutusta tunteelleen.

”Onko Kristuksen pettämistä, onko evankeliumin vähentämistä tai profanoimista, jos siinä näkee ennen kaikkea menetelmän onnelliseen elämään pääsemiseksi? Ilo, jota meidän epäilymme ja sydäntemme kovuus estävät tuntemasta, on kristitylle pakollinen tila.”

Papin mielestä Gertrude on täydellinen, koska hän on sokea. ”Jos te olisitte sokeita, teissä ei olisi syntiä.” Sen sijaan pastori itse harhautuu jopa olemaan mustasukkainen pojalleen.

Pastoraalisinfonian sisältö syvenee lopussa, kun Gertrude leikataan ja saa näkönsä. Sen jälkeinen ratkaisu ei ole yksinkertainen, eikä sellainen jota olisin osannut odottaa. Ilmaus on kliseinen, mutta sanon kuitenkin, että Pastoraalisinfonia on sivumääräänsä suurempi teos.

Pastoraalisinfoniasta on blogattu mm. Ullan Luetuissa kirjoissa ja Morren maailmassa. Muista Giden teoksista löysin postauksen vain kirjasta Ellei vehnänjyvä kuole blogista Marjatan kirjaelämyksiä.

Kuukauden nobelisti André Gide: Pastoraalisinfonia

Suomentanut Reino Hakamies

Otava 1947, 154 s.

Ranskankielinen alkuteos La Symphonie pastorale 1919