Ranskalaisen Véronique Ovaldén kirjan Mitä tiedän Vera Candidasta tapahtumapaikka
on kuvitteellinen, mutta espanjankieliset nimet, viidakko ja saaret vievät
ajatukset Karibianmeren rantamille.
Kirjassa on päähenkilöinä kaksi naista, Vera
Candidan lisäksi hänen isoäitinsä Rose Bustamente. Jotta tietäisimme enemmän
Vera Candidasta, täytyy ensin tutustua hänen isoäitiinsä. Vera Candidan äiti
jää sivuhenkilöksi. Rose Bustamente oli ollut hyvin nuoresta alkaen ”Vatapunan
kaunein huora”, kunnes ryhtyi lentokalanpyytäjäksi. Vera Candida pakeni
Vatapunasta tultuaan raskaaksi 15-vuotiaana. Kirjan esinäytöksessä hän palaa
takaisin parin vuosikymmenen jälkeen.
Tässä kirjassa on kysymys naisten
seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja raiskauksista. Vaikka aihe on synkkä, Ovaldé
on kirjoittanut niin,
ettei lukeminen ole raskasta. Tyylissä on ripaus maagista realismia, varsinkin
isoäiti Rose Bustamenten osuudessa.
Vera Candida tuntuu ensin uhrilta, joka ei
karkaamisensa jälkeen tiedä, mitä tekisi elämälleen ja lapselleen. Lopulta hän kuitenkin
ryhdistäytyy. Sysäyksen antaa tapahtuma, jonka hän näkee asuintalossaan.
”Vera Candida laski kassinsa lattialle ja kosketti tyttöä käsivarresta. Tekikö hän pahaa? hän kysyi. Hän tunsi jonkun kiehuvan sisällään, tai oikeammin humisevan, kuin sotilasmuurahaisten armeija joka oli vallannut hänen hermostonsa, heristeli aseitaan ja söi hänen sormiaan ja varpaitaan. Hän yritti pysytellä rauhallisena, hän oli valmis vaikka ravistelemaan Lilaa jotta tämä kertoisi mitä tuo härkätaistelijan irvikuva, jota hän oli hätiköidysti pitänyt vaarattomana, oli tehnyt.”
Tätä kirjaa on luettu blogeissa paljon. Pihin naisen elämää -blogissa on linkkejä arviohin.
Véronique
Ovaldé: Mitä tiedän Vera Candidasta
Suomentanut
Ville Keynäs
WSOY 2011,
284 s.
Ranskankielinen
alkuteos Ce que je sais de Vera Candida 2009
Olen tämän lukenut (ennen blogiaikaani tosin) ja tunnelma tässä oli vahvasti mielenkiintoine. Kuten kirjoitit, aiheistostaan huolimatta tämä ei ole raska, eikä olleenkaan aiheellaan mässäilevä.
VastaaPoistaAlussa tyyli viittaa enemmän maagiseen realismiin, enkä heti edes ymmärtänyt, mihin suuntaan kirjassa ollaan menossa.
Poista