”Kotiin. Voiko maan päällä olla sen parempaa paikkaa, ja miksi sinne palaaminen oli tuntunut maanpakoon joutumiselta? Voi, kunpa olisi saanut kulkea tuntemattomana tuntemattoman seudun halki! Voi, kunpa ei olisi tuntenut joka ikistä kiveä ja kantoa, muistanut rikkaporkkanan peittämien niittyjen roolia siinä lapsekkaassa onnellisuudessa, jolla he olivat isänsä toiveet täyttäneet, Herra häntä siunatkoon.”
Glory
on vähän alle nelikymppinen opettaja, joka on palannut kotiin hoitamaan
sairasta isäänsä koettuaan vastoinkäymisiä ulkomaailmassa. Yllätykseksi myös
Gloryn isoveli Jack ilmestyy kotiin. Jack on ollut poissa kaksikymmentä vuotta,
sen jälkeen kun hänen ja isän välit katkesivat. Isä on presbyteeripappi ja
perheessä on kahdeksan lasta, neljä tyttöä ja neljä poikaa. Glory on nuorin.
Muut ovat onnistuneet elämässä, mutta nyt kaksi epäonnistujaa on palannut isän
luo.
Jack
on ollut perheen musta lammas jo lapsena. Hän ei sopeutunut, hän oli
ulkopuolinen. Paikkakunnalla hänet muistetaan pienemmistä ja suuremmista
pahoista teoista. Gloryn mielestä isä rakasti Jackia aina enemmän kuin heitä
muita.
Mikään
onnellinen tuhlaajapojan paluu -tarina Kotiin
ei ole. Päinvastoin, kirja on surullinen ja kipeä. Siinä ei tapahdu paljon
mitään. Kysymys on ihmissuhteista, isän odotuksista, menneisyyden
vaikutuksesta. Asioita tuodaan esille hienovaraisissa dialogeissa, joita on
paljon. Aluksi liikutaan pinnalla ja lukijan pitää yrittää tavoittaa todelliset
ajatukset sanojen alta. Loppua kohti sanotaan enemmän ja satuttavammin. Vaikka
näkökulma on Gloryn, pääosassa on Jackin ja isän suhde.
Koti
on iowalaisessa pikkukaupungissa Gileadissa. Ajankohdan voi määrittää nimistä,
joita vilahtaa keskusteluissa. Poliitikko John Foster Dulles ja 14-vuotiaana brutaalisti
surmattu musta poika Emmett Till kertovat, että ollaan 1950-luvulla. Isän
uutiskommenteista paljastuu, että hän ei hyväksy mustien
kansalaisoikeustaistelua. Mielipide on yksi lisä vaikeuksiin Jackin kanssa.
Kotiin
on erittäin hyvä kirja, mutta se saattaa olla ahdistava. Niin vahvoja ovat
perheen sisäiset, osin lausumattomat ristiriidat. Robinsonin läpimurtoteos
Gilead kuuluu tämän kirjan jälkeen luettavien listalleni. Gileadista Robinson
sai Pulitzer-palkinnon vuonna 2005.
Myös
Mustikkakummun Anna piti kirjasta. Hänestä Kotiin
on koskettava, vahva ja syvällinen.
Marilynne Robinson: Kotiin
Suomentanut
Laura Jänisniemi
Bazar 2010, 381 s.
Kannen suunnittelu Elina Warsta
Englanninkielinen
alkuteos Home 2008
Robinson on minusta yksi aikamme valovoimaisimmista kirjailijoista. Koko tämä sarja Gilead, Kotiin ja Lila on aivan huikaiseva. Väliin niin lukijan täyttävää tekstiä, että on edettävä todella hitaasti. Lilasta olen kirjoittanut blogissani, nuo kaksi muuta luin ennen blogiaikaani.
VastaaPoistaMinä tulen nyt lukeneeksi näitä kirjoja väärässä järjestyksessä. Olisi pitänyt aloittaa Gileadista. Olen lukenut postauksesi Lilasta. Huikeita kirjoja.
Poista