maanantai 21. maaliskuuta 2016

Véronique Ovaldé: Mitä tiedän Vera Candidasta


Ranskalaisen Véronique Ovaldén kirjan Mitä tiedän Vera Candidasta tapahtumapaikka on kuvitteellinen, mutta espanjankieliset nimet, viidakko ja saaret vievät ajatukset Karibianmeren rantamille.

Kirjassa on päähenkilöinä kaksi naista, Vera Candidan lisäksi hänen isoäitinsä Rose Bustamente. Jotta tietäisimme enemmän Vera Candidasta, täytyy ensin tutustua hänen isoäitiinsä. Vera Candidan äiti jää sivuhenkilöksi. Rose Bustamente oli ollut hyvin nuoresta alkaen ”Vatapunan kaunein huora”, kunnes ryhtyi lentokalanpyytäjäksi. Vera Candida pakeni Vatapunasta tultuaan raskaaksi 15-vuotiaana. Kirjan esinäytöksessä hän palaa takaisin parin vuosikymmenen jälkeen.

Tässä kirjassa on kysymys naisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja raiskauksista. Vaikka aihe on synkkä, Ovaldé on kirjoittanut niin, ettei lukeminen ole raskasta. Tyylissä on ripaus maagista realismia, varsinkin isoäiti Rose Bustamenten osuudessa.

Vera Candida tuntuu ensin uhrilta, joka ei karkaamisensa jälkeen tiedä, mitä tekisi elämälleen ja lapselleen. Lopulta hän kuitenkin ryhdistäytyy. Sysäyksen antaa tapahtuma, jonka hän näkee asuintalossaan.
”Vera Candida laski kassinsa lattialle ja kosketti tyttöä käsivarresta. Tekikö hän pahaa? hän kysyi. Hän tunsi jonkun kiehuvan sisällään, tai oikeammin humisevan, kuin sotilasmuurahaisten armeija joka oli vallannut hänen hermostonsa, heristeli aseitaan ja söi hänen sormiaan ja varpaitaan. Hän yritti pysytellä rauhallisena, hän oli valmis vaikka ravistelemaan Lilaa jotta tämä kertoisi mitä tuo härkätaistelijan irvikuva, jota hän oli hätiköidysti pitänyt vaarattomana, oli tehnyt.”
Tätä kirjaa on luettu blogeissa paljon. Pihin naisen elämää -blogissa on linkkejä arviohin.

Véronique Ovaldé: Mitä tiedän Vera Candidasta
Suomentanut Ville Keynäs
WSOY 2011, 284 s.
Ranskankielinen alkuteos Ce que je sais de Vera Candida 2009

2 kommenttia:

  1. Olen tämän lukenut (ennen blogiaikaani tosin) ja tunnelma tässä oli vahvasti mielenkiintoine. Kuten kirjoitit, aiheistostaan huolimatta tämä ei ole raska, eikä olleenkaan aiheellaan mässäilevä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alussa tyyli viittaa enemmän maagiseen realismiin, enkä heti edes ymmärtänyt, mihin suuntaan kirjassa ollaan menossa.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.