”Vain se oli puhdasta totta, mitä runoilija lauloi. Aiheena oli Krišna, rakastava jumala, ja Rādhā, rakastettu, Ikuinen Mies ja Ikuinen Nainen, suru, joka juontuu aikojen alusta, ja ilo, jolla ei ole loppua.”
Ahnaat
paadet on novellikokoelma, joka
eurooppalaisen lukijan näkökulmasta on itämaisen mystinen. Varsinkin kokoelman kaksi
esimmäistä novellia Ahnaat paadet ja Voitto ovat hyvin aistillisia. Niiden
aistillisuus on hienovaraista. Peiliin ilmestyvät kasvot, verhon takana
aavisteltavissa oleva hahmo, näkymättömistä kuuluva ”kultaisten nilkkatiukujen
helinä”.
Novellien loput ovat surullisia,
eivät aina, mutta usein. Tapoja ja uskomuksia kuvaavassa novellissa Elävä vai kuollut? naisen luullaan
kuolleen ja hän luulee itsekin olevansa kuollut, kunnes tajuaa elävänsä ja hukuttautuu.
”Kadambini oli kuolemallansa todistanut, ettei ollut kuollut”.
Kaikki novellit eivät suinkaan
ole synkkiä. Humoristinen Korttien
kuningaskunta arvostelee kastijärjestelmää.
Kastijärjestelmän seurauksia arvostellaan muuallakin, samoin kuin
englantilaisia virkamiehiä hännysteleviä intialaisia.
Tämä kokoelma on minusta
lukemisen arvoinen jo pelkästään niminovellinsa Ahnaat paadet vuoksi.
Intialainen Rabindranath Tagore
sai Nobelin palkinnon vuonna 1913 lähinnä runoudestaan. Runojen lisäksi hän
kirjoitti näytelmiä, novelleja ja romaaneja. Hän kirjoitti bengaliksi, mutta
käänsi itse teoksiaan englanniksi. Tagorea suomennettiin jo aikaisin
englantilaisten laitosten perusteella. Esimerkiksi Eino Leino suomensi
runokokoelman Uhrilauluja vuonna
1917. J. Hollo käänsi Ahnaat paadet
1923 (minulla on juuri tuo vuoden 1923 painos) ja samoihin aikoihin muuutakin.
Fennica-kirjastosta huomasin, että 2000-luvulla on ilmestynyt uusia Tagore-suomennoksia,
suomentajana yleensä Hannele Pohjanmies. Muutama postaus Tagoren kirjoista
löytyi:
Puutarhuri, Kotikirjaston uumenista
Kuukeinu, Juhani Tikkanen
Toiselle rannalle, Kirja-aitta
Villilintuja, Pikkulinnun lentelyä
Rabindranath
Tagore: Ahnaat paadet
Suomentanut J.
Hollo
Otava 1923,
235 s.
uusi nimi minulle.
VastaaPoistaomistan yhden hänen kirjan, johon W.B. Yeats kirjoittanut alkisanan.
PoistaNo sinähän voit hyvin tutustua Tagoreen, kun sinulla on kirjakin!
PoistaMielenkiintoisen oloinen kirja. Laitan ehdottomasti lukulistalleni.
VastaaPoistaTämä on mielenkiintoinen. Suosittelen. Varmaan kirjastosta löytyy.
PoistaAhnaat paadet on kiinnostavin teosnimi, johon olen törmännyt aikoihin. Herättää paljon assosiaatioita.
VastaaPoistaNimi on hieno, samoin kuin novellikin.
PoistaTagore oli minusta jonkin verran muodissa 70-luvulla. Meillä on hyllyssä mieheni omin pikkukätösin konekirjoittama kirja Tagoren Puutarhuri, suomentanut Eino Leino, vapaasti valinnut SL. Eli poimi noita runoja kirjasta, kirjoitti koneella ja sidotutti sen. Kuulostaa tänä päivänä aika vaivalloiselta.
VastaaPoistaKuulostaapa hienolta (vaikka työläältä)!
PoistaAale Tyni arvostaa Tagoren runouden varsin korkealle. Minusta herra kirjoitti bengaliksi ja käänsi itse englanniksi, hän lisäksi sävelsi runojq ....
VastaaPoistaKirjoitti bengaliksi ja käänsi englanniksi, kyllä. Jossakin lähteessä sanottiin, että hän muokkasi runoja kovasti kääntäessään eli ei ikäänkuin kirjoittanut samaa runoa uudestaan.
Poista