Andreas
Pum oli ensimmäisen maailmansodan veteraani.
”Mihin hän oli uskonut? Jumalaan, oikeudenmukaisuuteen, hallitukseen. Häneltä meni sodassa jalka. Hän sai kunniamerkin mutta ei edes proteesia. Hän kantoi vuosia ylpeänä ristiään. Lisenssi, lupa veivata posetiivin kampea talojen pihoilla oli tuntunut hänestä suurelta palkinnolta. Mutta maailma näytti hänelle yhtenä päivänä, että se ei ollutkaan niin yksinkertainen kuin hän oli hurskaan yksioikoisesti ajatellut. Hallitus ei ollut oikeudenmukainen.”
Kun
Andreas Pum pääsi sotasairaalasta, hänellä meni jonkin aikaa hyvin, ainakin
omasta mielestään. Hän löysi jopa vaimon vammastaan huolimatta. Mutta sitten
häntä kohtasi onnettomuus rikkaan harmistuneen öykkärin muodossa. Andreas
joutui yhteiskunnan rattaisiin ja sai huomata, ettei hänenlaiselleen ollut
olemassa oikeutta.
Vaikka
Kapina on kirjoitettu 1920-luvulla ja
siinä syrjittynä on sotainvalidi, kirja on nykyisinkin ajankohtainen. Voimme
ajatella Andreas Pumin tilalle kenet tahansa heikkoon vähemmistöön kuuluvan,
joka kohtaa ennakkoluuloja ja itselleen käsittämätöntä byrokratiaa.
Kapina
on lyhyt ja tiivis. Enimmäkseen kerronta on realistista, mutta varsinkin
Andreas Pumin pään sisällä liikkuvien harhailevien ajatusten kuvaus on välillä suorastaan
ekspressionistista. Ja loppujen lopuksi Andreaksen kapina jääkin vain
ajatuksiin.
Minä
pidin tästä kirjasta, josta en ollut ennen kuullutkaan ja joka osui käsiini
kirjastossa aivan sattumalta.
Joseph Roth: Kapina
Suomentanut
Ilona Nykyri
Atena 2002, 165 s.
Saksankielinen
alkuteos Die Rebellion 1924
Jaaha, tämä meni lukulistalle siihen Radetzky-marssin viereen.
VastaaPoistaKapina ja Radetzky-marssi sopisivatkin lähekkäin luettaviksi. Kapina on Rothin alkupään tuotantoa ja Radetzky-marssi myöhäisempää. Siinä välissä ainakin hänen poliittiset näkemyksensä muuttuivat osittain.
PoistaOho, tämäpäs vaikuttaa kiintoisalta. Merkitsen heti ylös.
VastaaPoistaJoskus sattuu löytämään tällaisia entuudestaan tuntemattomia hyviä kirjoja.
Poista