Kyllikki Villa: Vanhan rouvan lokikirja

Vanhan rouvan lokikirja on ensimmäinen Kyllikki Villan julkaisema matkapäiväkirja. Hän puhui päiväkirjansa matkan aikana kaseteille, joilta hän purki sen myöhemmin itse kirjoituskoneella tekstiksi. Julkaisua varten päiväkirjaa on tietysti editoitu, mutta ei ilmeisesti kovinkaan paljon. Ja jokaisesta matkapäivästä kerrotaan edes vähän.

Kyllikki Villa matkusti monen vuoden aikana kauppalaivoilla ja teki samalla käännöstyötä. Vanhan rouvan lokikirja kertoo hänen toiseksi viimeisestä pitkästä matkastaan, jolloin hän oli jo reilusti yli 70-vuotias. Matkareitti kulki Helsingistä Puolan Gdynian kautta Buenos Airesiin ja siitä lentäen Chileen. Paluumatka alkoi Valparaisosta ja sieltä tultiin Panaman kanavan kautta kohti Eurooppaa. Koko matka Helsingistä Helsinkiin kesti viisi kuukautta.

”Mutta mitä minä nyt siis en näe? Kyllä minä näen pohjimmaisen turhamaisuuteni, syvimmän turhamaisuuteni, joka saa minut lähtemään näille matkoillekin, että minua ihailtaisiin ja ihmeteltäisiin. Vaikka kyllä nämä matkat samalla ovat auttamatonta vaihtelunhalua, pois rutiinista, ja sitten ne ovat protesti paikallaanolevaa elämää ja rahan ja omaisuuden keräämistä vastaan.”

Matkustaminen ei ollut aina mukavaa. Sattuu kommelluksia ja pieniä haavereita. Villa kertoo ahdistuksesta, jota synnyttää päätösten tekeminen: jäädäkö ensimmäiselle laivalle vai mennä Chileen, tehdäkö kallis saariretki vai ei. Oma jaksaminen epäilyttää, jopa liiat matkatavarat ja pakkaaminen aiheuttavat huolta. Yksinäisyyskin vaivaa.

”Mutta tämä laiva, tämä ”saari”, on minun yksinäisyyteni paikka, ja vaikeinta minulle on se, ettei ole mitään yhteyslankoja mihinkään päin. Minun on vaikea ajatella olevani olemassa ilman joitakin ihmisiä, joille minä ehkä jotain olisin.”

Hyviä hetkiä on tietysti paljon. Työ, kääntäminen, aikatauluttaa päiviä. Kieliä ja niiden osaamisen tärkeyttä täytyy pohdiskella. Muiden matkustajien kanssa käydään hyviä keskusteluja saksaksi ja englanniksi. Molemmilla laivoilla sattui olemaan Villan lisäksi kaksi muuta matkustajaa. Santiago de Chilestä löytyy vanha luotettu taksikuski Daniel. Ihmiset ovat ystävällisiä ja avuliaita. Parasta on loppujen lopuksi, kun uskaltaa tehdä rohkeita päätöksiä ja huomaa, että vielä jaksaa.

Ainakin minussa Vanhan rouvan lokikirja synnytti ihailua ja ihmetystä. Hieno, omanlaisensa matkakirja.

Kyllikki Villa: Vanhan rouvan lokikirja

Like 2004, 333 s.