Armolahja on kertomus neljästä naisesta 1690-luvun
Amerikassa. Yksi naisista on Emäntä, muut kolme orjia. Emännän mies on
taustaltaan hollantilainen Jacob Vaark, joka ei hyväksy ihmisten myymistä.
Muutenkin Jacob Vaark on hyvä sekä vaimoaan että eri syistä vastuulleen
joutuneita värillisiä naisia kohtaan. Kun mies kuolee isorokkoon, naiset ovat
pulassa. He ovat suojattomia, eikä Emännän asema ole loppujen lopuksi sen
parempi kuin piikojen.
Naiset selviävät kukin omalla tavallaan. Heidän
elämässään on ollut kuolemaa, julmuutta ja hylkäämisiä, mutta myös ystävyyttä. Rakkautta
on ollut vähemmän, ainakin sellaista, johon vastattaisiin. Nuori Florens saa oman äänensä kuuluviin, kun hän kirjoittaa itsestään.
"Minä selitän. Voit pitää kertomustani rippinä, jos haluat, mutta rippinä joka vilisee erikoisuuksia, sellaisia joita tapaa vain unissa ja silloin kun pannun höyryssä häilyy koiran sivukuva."
Koko ajan kieli on kaunista.
Eurooppalaisia ei Armolahjassa kiitellä. He ovat kylmiä ja kovia tai naurettavia.
(Jacob Vaark on poikkeus.) Eurooppalaisten uskonnot ovat myös kylmiä ja
torjuvia. Pelastus on varattu vain valituille. Edes kuolleita lapsia ei
suostuta siunaamaan, jos heillä on vääränlaiset vanhemmat.
Armolahja kertoo orjuudesta, mutta nimenomaan naisten
orjuudesta. Se kertoo maailmasta, jossa äiti pitää armolahjana sitä, että
luovuttaa lapsensa miehelle, joka näki tytön ”ihmislapsena, ei
pesoina”.
Marjatan kirjaelämyksissä on hieno analyysi kirjasta.
Toni
Morrison: Armolahja
Suomentanut Seppo Loponen
Tammen
Keltainen kirjasto 2009, 189 s.
Englanninkielinen
alkuteos A Mercy 2008
Tämä taitaa olla se Morrisonin kirjoista, johon en ole millään päässyt sisälle siinä määrin kuin haluaisin. Kiitos, että nostit Armolahjan esiin!
VastaaPoistaMinulle Morrisonin kirjoista hankalin on ollut Jazz. Tosin Armolahja on vasta kolmas lukemani Morrison.
Poistaluulen et tuon luin äskettäin (Älskade, Beloved)
VastaaPoistaei kun yks toinen
PoistaÄlskade, Beloved on suomeksi vähän oudosti Minun kansani, minun rakkaani.
PoistaOlen tänä vuonna tullut lukeneeksi Morrisonia ihan urakalla siihen nähden, etten aikaisemmin ole lukenut ainuttakaan kirjaa häneltä. Nyt luettuina ovat Luoja lasta auttakoon, Sinisimmät silmät ja Minun kansani, minun rakkaani. On silti vaikea sanoa, pidänkö Morrisonista vai en. Hän kirjoittaa taitavasti tärkeistä aiheista, mutta ne ovat usein niin rankkoja, että lukemisesta nauttiminen on hankalaa.
VastaaPoistaOlet oikeassa. Morrisonista on ehkä helpompi sanoa, että häntä arvostaa kuin että hänestä pitää.
PoistaTämä vähän kiinnostaisi. Morrisonin uusin lumosi täysin ja tekisi mieli lukea myös jotain vanhempaa. Mietimme myös lukupiiriimme jotakin Morrisonin teoksista, ja tämä olisi ainakin aiheiltaan sopiva. :)
VastaaPoistaArmolahja sopisi varmaan hyvin lukupiiriin. Aiheesta riittää keskusteltavaa, eikä kirja ole ihan niin rankka kuin esimerkiksi Minun kansani, minun rakkaani.
Poista