Olen pitänyt Anja Snellmanin kirjojen kielestä Sonja O:sta lähtien. Snellman kirjoittaa kaunista
kieltä.
Lähestymisen
päähenkilö on terapeutti, joka tuo mieleen Snellmanin itsensä, vaikka kuinka
yrittäisi välttää mielleyhtymää. Terapeutti työskentelee huumeklinikka
Titanicilla, jossa hänen asiakkaanaan on muuan moniongelmainen Ile. Ile jää
kirjan edetessä sivuhenkilöksi, kun terapeutti itse on esillä. Hän pääsee
lopulta irti omasta vanhasta traumastaan. Ennemminkin luopuu kuin lähestyy.
Lähestyminen
on sivumäärältään pieni kirja, johon on ahdettu paljon asioita. Terapeutin
perhehistoria. Kreeta ja asuminen siellä. Meri. Varsinkin meri, jota voi
katsella Hakaniemen rannasta ja jonka välimerellisessä vedessä voi sukeltaa ja
joka antoi nimensä lapselle, jota ei tullut. Mereen hukutaan, jää sulaa mereen.
Yhteys Ilen tarinaan on hatara, vaikka hänen toinen nimensä onkin Zorbas.
Edellinen
lukemani Snellmanin romaani oli Lemmikkikaupan
tytöt. Se oli hieno. Siihen verrattuna Lähestyminen
on välityö, pieni kirja.
Anja Snellman: Lähestyminen
WSOY 2016, 143 s.
Arvostelukappale
Vähän sama tunne jäi, ehkä kirjailijalle itselleen tärkeä kirja, mutta lukija ei saa niin paljon irti. Kirjoitustaidot toki ovat hienot.
VastaaPoistaMuitakin bloggaajia oli samalla kannalla. Toisenkinlaisia arvioita huomasin, niinkuin aina.
PoistaVähän sama tunne jäi, ehkä kirjailijalle itselleen tärkeä kirja, mutta lukija ei saa niin paljon irti. Kirjoitustaidot toki ovat hienot.
VastaaPoistaMinulle tämä Lähestyminen oli todella läheinen kirja ja olin odottanut Snellmanin kirjoittavan omasta terapeutin työstään. Lemmikkikaupan tytöt ei sytyttänyt minua ja ihmettelin sitä muuten yhtenäisten kirjojen joukossa.
VastaaPoistaLuin postauksesi Lähestymisestä, kun olin kirjoittanut omani. Huomasin taas kerran, miten eri tavoin voimme kokea lukemamme kirjat.
Poista