Marguerite Yourcenar: Hadrianuksen muistelmat

Nykyisin ilmestyy paljon romaaneja, joissa kirjailija yrittää mennä jonkun todellisen henkilön pään sisään ja kirjoittaa hänestä minämuodossa. Samaa on tehty ennenkin. Marguerite Yourcenarin Hadrianuksen muistelmat on ilmestynyt vuonna 1951. Hadrianuksen muistelmat oli Yourcenarin kansainvälinen läpimurtoteos, vaikka hän oli aloittanut kirjailijana kolme vuosikymmentä aiemmin.

Kirjan lopussa on liite, jossa on Yourcenarin muistiinpanoja kirjoittamisen ajalta. Hän oli suunnitellut tätä teosta jo 1920-luvulla, mutta tuhosi silloin kirjoittamansa. Aihe kulki hänen mukanaan vuosikaudet, kunnes hän koki tuntevansa elämää tarpeeksi voidakseen kirjoittaa näkökulmasta, jossa kuoleva keisari arvioi itseään ja toimintaansa. Toisessa liitteessä Yourcenar kertoo käyttämästään lähdekirjallisuudesta. Listaus on vaikuttava.

Hadrianus oli Rooman keisari vuosina 117-138. Hänen aikanaan Rooma oli laaja, Britanniasta Lähi-Itään ja Egyptiin, vaikka Hadrianus luopui joistakin alueista rajojen rauhoittamiseksi. Monille hänen nimensä lienee tuttu Englannin ja Skotlannin rajalle rakennetusta Hadrianuksen vallista. Hadrianuksen aikana valtakunta oli kohtuullisen rauhallinen, ja yksi Yourcenarin painotuksista onkin esittää Hadrianus rauhantekijänä. Tosin hänen hallituskautensa lopussa oli tuhoisa juutalaiskapinan tukahduttaminen (arvioiden mukaan yli puoli miljoonaa kuollutta).

Toinen painopiste on Hadrianuksen suuressa rakkaudessa Antinousissa. Nuori Antinous oli Hadrianuksen rakastaja muutaman vuoden. Hän hukkui Niiliin joko taparturmaisesti tai itsemurhan tehneenä. Yourcenar on valinnut jälkimmäisen vaihtoehdon. Hadrianus korotti Antinousin jumalaksi ja perusti hänen kuolinpaikalleen kaupungin, Antinoupoliin, jota ei ole enää olemassa.

Vaikka muistelmat ovat minämuotoiset, Hadrianus jää jotenkin etäiseksi. Teksti on kuivakasta ja toteavaa. Tosin suomennoksella saattaa olla siihen osuutta. Ainakin monet lauserakenteet ovat kömpelöitä. Lähimmäs Hadrianusta päästään aivan kirjan lopussa. Saavutuksistaan huolimatta keisari toteaa paljon jääneen tekemättä. Kuolemaa hän lähestyy rauhallisesti. Kirjan viimeinen kappale perustuu Hadrianuksen kirjoittamaksi oletettuun runoon.

”Pieni sielu, hento ja häilyvä sielu, ruumiini seuralainen, joka oli sinun vieraanasi, sinä laskeudut kalpeille, koville ja paljaille seuduille, missä saat luopua aikaisemmista iloista. Katsokaamme vielä hetkinen yhdessä näitä tuttuja rantoja, esineitä, joita varmaankaan emme enää tule näkemään… Yrittäkäämme astua silmät auki kuolemaan…”

Marguerite Yourcenar: Hadrianuksen muistelmat

Suomentanut Reino Hakamies

WSOY 1984, 3. painos, 330 s. (1. suomenkielinen painos 1953)

Ranskankielinen alkuteos Mémoires d’Hadrien 1951