perjantai 6. tammikuuta 2017

Mo Yan: Punainen durra

Punainen durra on kertojan isovanhempien tarina ja kunnianosoitus Koillis-Gaomille ja sen asukkaille. Kirja alkaa vuodesta 1939, jolloin japanilaiset miehittävät Kiinaa. Kertojan isoisä ja tuolloin 14-vuotias isä ovat mukana väijytyksessä, jonka kohteena on japanilaisten autokolonna. Tuosta hetkestä mennään kuudensadan sivun aikana vain pari vuotta eteenpäin. Sen sijaan palataan usein menneisyyteen, isoisän ja isoäidin elämään. Tapahtumat eivät etene kronologisesti kummallakaan aikatasolla, joten lukijan on oltava tarkkana.

Minun piti katsoa netistä, missä Gaomi on. Se on alue noin Pekingin ja Shanghain puolivälissä, melko lähellä rannikkoa. (Kirjailija Mo Yan on kotoisin Gaomista.) Rannikon läheisyydestä johtunee japanilaismiehityksen voimakkuus.  Kirjan taisteluissa ovat mukana japanilaiset, Guomingdang, kommunistit ja paikalliset joukot. Aina ei ole selvää, ketkä ovat samalla puolella ja kuka taistelee ketäkin vastaan.

Kirjan kuvaukset väkivallasta ovat hyvin yksityiskohtaisia ja niitä on paljon. Lihan litsahdukset, kun ase iskeytyy, ympäriinsä lentelevät ruumiinosat, vatsasta ulos purkautuvat suolet, aivomassa, veri. Käsittääkseni japanilaisten miehitys oli julma ja raaka, mutta kirjassa on joitakin niin hirveitä kohtauksia, että oltiin niillä rajoilla, pystyykö tätä lukemaan.
Sorghum bicolor.
Kuva: Wikimedia commons.

Durra on yksi maailman yleisimpiä viljakasveja, mutta en edes tiennyt, miltä se näyttää. Koillis-Gaomissa durra oli elintärkeää. Durravelli maistui hyvältä, durraviina joskus paremmalta. Isoäiti naitiin perheeseen, joka oli rikastunut durraviinalla. Durrapellot suojasivat vuoroin rakastavaisia, vuoroin rosvoja. Taisteluiden aikaan pelloille kävi kuin ihmisille. Ne murskautuivat ja olivat lopulta punaisia verestä, eivätkä kukinnoista. Kirjan lopussa kertoja valittaa, kuinka uusi mauton hybrididurra on korvannut vanhan sielukkaan ja luonteikkaan durran samalla tavalla kuin uusi omahyväinen ihmislaji on korvannut vanhan.

Mo Yan: Punainen durra
Suomentanut Riina Vuokko
Otava 2016, 586 s.
Kiinankielinen alkuteos Honggaoliang jiazu 1987

**********
Sijoitan Punaisen durran Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit (7. Taiteilijanimellä kirjoitettu kirja, 40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin minä).

7 kommenttia:

  1. hänen kirjat liian kamalaa todellisuutta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Aiemmin lukemani Seitsemän elämääni ei ollut näin raaka. Sen tyylilaji oli lähempänä maagista realismia.

      Poista
  2. (Durra ilman gluteenia, löytyy nykyään joka ruokakaupasta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa. En ole huomannut, kun minulla tai lähipiirillä ei ole gluteeniongelmaa.

      Poista
    2. (uusia tuotteita kiva kokeilla ilman ongelmiakin, lapsiltani opin uutta ruuanlaittoa)

      Poista
  3. Kaikeasta kauheudestaan huolimatta kuulostaa kiinnostavalta. Sota tekee ihmisestä helposti hirviön, missä tahansa päin maailmaa. On hyvä, että siitä kirjoitetaan, sankaritarinoiden vastapainoksi.

    VastaaPoista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.