Leena Lehtolainen: Tiikerinsilmä

Tiikerinsilmä on neljäs henkivartija Hilja Ilveskerosta kertova kirja. Olin yllättynyt tämän julkaisemisesta, koska edellinen kirja, Paholaisen pennut, päättyi onnellisiin tunnelmiin, jotka tuntuivat lopetukselta.

Tiikerinsilmä osoittautui erilaiseksi kuin sarjan aikaisemmat osat. Hilja Ilveskero on edelleen henkivartija, mutta Tiikerinsilmä on lähellä perinteistä kuka sen teki -dekkaria. Teollisuusneuvos Lovisa Johnson, 92 vuotta, palkkaa Hiljan suojelijakseen, koska epäilee, että hänet yritetään murhata. Teollisuusneuvos seuraa edelleen maailman menoa ja jotkut hänen lehtikolumninsa ovat herättäneet pahaa verta. Hän on saanut uhkauksia sekä somessa että perinteisemmin. Muutama läheltä piti -tilanne kotona suuntaa epäilyksiä lähipiiriin. Lähimmät sukulaiset ovat Lovisa Johnsonin sisaren lapsenlapsia. Suvussa on sattunut useita äkillisiä kuolemantapauksia.

Lehtolaisen tapaan Tiikerinsilmässä sivutaan naisten asemaa ja luonnonsuojelua. Mukana on myös sallittua ja laitonta maahanmuuttoa sekä yksi äärijärjestö.

Kun Hilja Ilveskero astuu Lovisa Johnsonin 200 vuotta vanhaan kartanoon, tuntuu että siirrytään johonkin klassiseen englantilaisdekkariin. Kartano on Etelä-Suomessa, mutta sijainniltaan syrjäinen ja netti ja kännykät toimivat huonosti. Toiseen kerrokseen vie upea portaikko ja kaareva peiliseinä heijastaa todellisuutta tai tuntematonta.  Kartanon mailla on yksityinen hautausmaa, jossa kaikki hautakivet eivät pysy pystyssä.

Pidin Tiikerinsilmästä enemmän kuin aikaisemmista Hilja Ilveskero -kirjoista. Ne lähestyivät trillereitä ja niiden tapahtumat olivat välillä liiankin korkealentoisia. Tiikerinsilmä on perinteinen jännityskirja, jossa on hienovaraisia viittauksia kauhuun. Lisää syvyyttä tulee kartanomiljööstä.

Leena Lehtolainen: Tiikerinsilmä

Tammi 2016, 344 s.

***********

Helmet-lukuhaasteessa kannen tiikeri vie kirjan kohtaan 41. Kirjan kannessa on eläin.