Otto on yli 70-vuotias. Hän
kirjoittaa, soittaa jazzia pianolla, hän on ollut eduskunnassa ja
kulttuuriministerinä. Koulutukseltaan hän on psykiatri. Oton etunimi voisi olla Claes.
Otto on hankkinut Meilahdesta
pikkuruisen yksiön kirjoittamista varten. Ikkunasta näkyy koivu, josta voi
seurata vuodenaikojen vaihtelua. Oton
elämässä ei oikeastaan ole juonta. Siinä on pieniä tapahtumia, mutta
enemmän on Oton pohdiskelua. Jos juonta haluaa etsiä, niin ystävystyminen
naapurihuoneiston terapeutin Tuulan kanssa voisi olla sellainen.
En oikein tiedä, onko Oton elämä romaani, vai mikä se on.
Kirjalla on lisämääre aikalaisromaani.
Oton pohdiskelut ovat usein mielipiteenomaisia. Hän ottaa kantaa
päivänpolitiikkaan ja kirjoitusajankohdan pääministerin toimintaan. Hän
tulkitsee 60-lukua omasta nykynäkökulmastaan. Otto mietiskelee myös ajattomia
aiheita kuten yksinäisyyttä ja vanhenemista ja siihen liittyen eutanasiaa, joka
sattuu juuri nyt olemaan taas ajankohtainen aihe. Hän paljastaa myös joitakin
hyvin henkilökohtaisia asioita omasta elämästään.
Otto toistaa ajatusta ”Moni asia,
ellei peräti kaikki, oli ennen huonommin”. Tuosta olen samaa mieltä. Otto
luettelee perusteluksi monta asiaa. Lisään niihin tällä viikolla Hesarissa
olleen yliopistollisen tutkimustuloksen, jonka mukaan suomalaislapset
käyttäytyvät nykyisin rakentavammin kuin ennen eli ovat avuliaita ja ottavat
toiset huomioon paremmin kuin vanhempiensa ikäluokka. Samassa lehdessä Ukipin
paikallispoliitikko halusi ”palauttaa Britannian sellaiseksi kuin maa oli
vuonna 1971”. Minä muistan 1970-luvun. Ei sinne takaisin!
Olipa Oton elämän kirjallisuuslaji mikä tahansa, niin se oli sympaattista
luettavaa, ja nopeaa. Luin kirjan muutamassa tunnissa.
Claes Andersson: Oton
elämä
WSOY 2011, 240
s.
Suomentanut Liisa
Ryömä
Ruotsinkielinen
alkuteos Ottos liv 2011
***********
Oton
elämä on ensimmäinen lukemani Claes Anderssonin teos. Koska olen seurannut
Anderssonia enemmänkin poliitikkona, sijoitan kirjan Helmet-haasteessa kohtaan 11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja.
Olen ihan vannoutunut Andersson-fani, nämä Otot ovat olleet tosi mieluita luettavaa, samoin kuin runokirjatkin.
VastaaPoistaMikähän siinä on, kun jotkut (lue: Andersson) osaavat kirjoittaa vakavista ja ahdistavistakin asioista niin, etteivät siirrä ahdistusta lukijaan, vaan päinvastoin antavat voimaa?
Minulla on odottamassa Hiljaiseloa Meilahdessa, mutta halusin ensin lukea Oton elämän. Esittämäsi kysymys on aiheellinen. Oton elämä jätti jälkeensä hyvänolontunteen.
Poista