Ian McEwan: Lauantai

Lauantai kertoo yhdestä päivästä neurokirurgi Henry Perownen elämässä. Päivä on sama, jolloin Lontoossa järjestettiin suurmielenosoitus Irakin sotaan liittymistä vastaan. Ajankohta on siis helmikuu 2003. Kirja alkaa, kun Perowne katselee aamuyöstä ikkunasta ulos ja näkee palavan lentokoneen suuntaavaan kohti Heathrowia. Yhteys terrorismiin nousee heti Perownen – ja lukijan – mieleen.

Lauantai on Perownen vapaapäivä. Tämä lauantai on sikäli erityislaatuinen, että normaalin ohjelman lisäksi illalla odottaa perheen yhteinen tapaaminen. Kohta ensimmäisen runokirjansa julkaiseva tytär saapuu Ranskasta käymään. Muut illalliselle osallistujat ovat Perownen juristivaimo ja poika, lahjakas blueskitaristi, sekä appiukko, joka on kuuluisa runoilija.

Päivä ei suju aivan suunnitelmien mukaan. Matkalla pelaamaan squahia Perowne joutuu kolariin. Kolari on sinänsä aivan vaaraton, mutta se johtaa riitaan vastapuolen kanssa. Kolariin ei pysty sanomaan yksikäsitteistä syyllistä. Lisäksi Perowne käyttää neurokirurgin tietojaan ja tulee nolanneeksi vastustajansa. Kohtaamisella on seuraukset, jotka vaarantavat Perownen itsensä ja hänen perheensä.

Kirjassa rinnastetaan kansakunnan ja yksilön päätökset. Kuka on syyllinen? Mitä pitää tehdä? Perowne ei osaa päättää kantaansa Irakin sotaan. Sen hän tietää, että haluaa puolustaa perhettään, mutta kuka onkaan vastuussa tapahtumista? Mitä seurauksia on väkivallalla? Miten pitää kohdella vaarattomaksi tehtyä vastustajaa? Kaikkea tätä on jouduttu miettimään vielä paljon enemmän kirjan julkaisemisen jälkeen. Lauantai on kuitenkin vahvasti aikaansa sidottu. Siinä viitataan Saddamiin, Blairiin ja jopa Hans Blixiin. Epäilen, että muutaman vuoden kuluttua lukijat eivät tiedä edes, mistä sodasta puhutaan.

Aiheesta huolimatta Lauantai on varsin keskinkertainen. En osannut samastua Perowneen. Hän oli päähenkilönä jotenkin hengetön, vaikka osoittautui lopulta humaaniksi. Tunnetta puuttui, kirja oli steriili, vaikka siinä oli periaatteessa dramaattisia tapahtumia. Olen lukenut McEwanilta aiemmin Sementtipuutarhan, josta en pitänyt lainkaan. Sementtipuutarhan lika ja eritteet jäävät kuitenkin varmasti paremmin mieleen kuin Lauantai.

Laitan tähän linkin kahteen hyvin erilaiseen postaukseen Lauantaista. Luettua-blogin Sanna piti kirjasta kovasti, kun taas blogin 1001 kirjaa ja pieni elämä Marile ei pitänyt kirjasta, vaikka myönsi sen taitavaksi.

Ian McEwan: Lauantai

Suomentanut Juhani Lindholm

Otava 2006, 388 s.

Englanninkielinen alkuteos Saturday 2005

***********

Helmet-haasteessa Lauantaille on luonnollinen paikka eli kohta 19. Yhdenpäivänromaani.