tiistai 7. helmikuuta 2017

Iris Murdoch: Epävirallinen ruusu

Jatkoin Iris Murdochin tuotantoon tutustumista luottoantikvariaatistani löytyneellä romaanilla Epävirallinen ruusu.

Kirja alkaa iäkkään Hugh Peronettin vaimon hautajaisista. Varsin pian hautajaisten jälkeen Hugh ei voi voittaa kiusausta mennä tapaamaan elämänsä suurta rakkautta, Emmaa, jonka kanssa hänellä oli ollut kiihkeä suhde lähes kolmekymmentä vuotta sitten. Hugh oli jättänyt Emman, eikä perhettään.

Hughin ja Emman tapaaminen vaikuttaa suuresti Hughin lähipiiriin eli hänen poikaansa Randalliin, tämän vaimoon ja tyttäreen sekä Hughin tyttärenpoikaan, joka on vierailulla Australiasta. Tapaaminen vaikuttaa jopa naapuritilan tuttavapariskuntaan ja pariskunnan rouvan poikamiesveljeen.

Murdochin kirjat ovat psykologisia ihmissuhderomaaneja. Epävirallisessa ruusussa kaikkitietävä kertoja seuraa edellä mainittujen henkilöiden mielenliikkeitä – paitsi Emman. Emma on tapahtumien katalysaattori, mutta juuri hänen vaikuttimensa jäävät epäselviksi.

Murdochin näkemys ihmisistä on tässä kirjassa siinä mielessä pessimistinen, että kaikki tekevät ratkaisujaan itsekkäistä syistä, vaikka yrittävät verhota niitä näennäisellä toisten huomioon ottamisella. Varsinkin Randall on itse itsekkyys. Hänen keskustelunsa tyttärensä kanssa, kun hän on jättämässä vaimonsa, on puistattavaa luettavaa. Kun kuohunnan jälkeen kaikki ovat löytäneet uuden paikkansa, todetaan kuitenkin monta kertaa, eri ihmisistä, että ”hän oli jäänyt henkiin”. Positiivinen päätelmä, ehkä. Vaikeudet unohtuvat ja elämä jatkuu.

Lukemistani Murdochin kirjoista pidän edelleen parhaana ensimmäistä eli Hiekkalinnaa. Epävirallinen ruusu oli joissakin kohdissa hieman junnaava, vaikka siinä olikin hienoa ja ajatonta ihmismielen tutkiskelua.

Iris Murdoch: Epävirallinen ruusu
Suomentanut Eila Pennanen
WSOY 1963, 334 s.
Englanninkielinen alkuteos An Unofficial Rose 1962

***********
Murdoch julkaisi 26 romaania ja niiden lisäksi näytelmiä, runoja ym, joten laitan Epävirallisen ruusun Helmet-haasteessa kohtaan 37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta.

4 kommenttia:

  1. Hauska seurata etenemistäsi Murdoch-polulla! Harmi kun tämänkin kirjan lukemisesta on niin kauan (seitsemän vuotta), että yksityiskohdat ovat hämärtyneet. Sen muistan, että luin englanniksi ja tykkäsin. Ehkä sitten uusintakierroksella suomeksi, molemmat versiot löytyvät toki hyllystä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Jatkan varmasti Murdochin lukemista silloin tällöin.

      Poista
  2. Laitanpa tuon Hiekkalinnan nimen muistiin, vaikuttaa kiinnostavalta kirjailijalta johon (niin, en tähänkään kirjailijaan :D) ole tutustunut. Kiitos Margit taas vinkistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos haluat lukea lisää Murdochin kirjoista, niin edellä kommentoinut Pekka blogista Poplaari on kirjoittanut perusteellisen postauksen Murdochista.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.