Marja-Liisa Vartio: Kaikki naiset näkevät unia

Rouva Pyy on kotirouva ja kolmen lapsen äiti 1950-luvulla. Perhe asuu Helsingissä ja heidän luonaan asustaa myös rouva Pyyn anoppi. Rouva Pyyllä on etunimikin, mutta sillä häntä kutsutaan kirjassa vain pari kertaa.

Rouva Pyy on turhautunut. Hän uskoo, että hänestä olisi voinut tulla jotakin, jos hän ei olisi mennyt naimisiin nuorena ja tehnyt heti lapsia. Hän ihailee taiteilijoita ja jonkinlaisesta taiteilijuudesta hän unelmoi, tai jostakin käsillä tekemisestä, vaikka mattokutomosta. Rouva Pyy purkaa turhautumistaan esimerkiksi omaisuuteen. Hän ostaa taidetta, hän ostaa pianon, hän haluaa, että rakennetaan omakotitalo. Hän haluaa tehdä vaikutuksen tuttaviin. Oikeita ystäviä hänellä ei ole, paitsi yksi nuoruusaikainen, joka pistäytyy yhdessä luvussa ja valaisee rouva Pyyn taustoja.

Kaikki naiset näkevät unia ei ole minämuotoinen, mutta näkökulma on yksinomaan rouva Pyyn. Kaikki ihmiset ja tapahtumat tulkitaan hänen kauttaan. Teksti on tiivistä ja hyvin intensiivistä.

Kirjan rakenne on omanlaisensa. Rouva Pyyn elämää seurataan kronologisesti, mutta kukin luku on oma itsenäinen yksikkönsä. Yksi asia käsitellään kerrallaan ja lukujen välissä saatetaan hypähtää ajassa reilusti eteenpäin. Seuraaminen on kuitenkin vaivatonta.

Rouva Pyy ei ole miellyttävä ihminen. Hän on rasittava ja ärsyttävä, säälittäväkin, mutta ennen kaikkea hyvin todellinen.

”Hän järjesti hiuksensa peilin edessä, meni eteiseen ja eteisestä siihen huoneeseen, jossa mies luki lehteä. Ja mies oli siinä samassa asennossa, sama kuin äsken. Hän antoi miehen lukea, otti pöydältä kuvalehden ja katseli kuvia. Hän muisti lapset. Hän pani lehden pois ja katsoi suoraan eteensä, näki ikkunaverhot. 

Minä olen rouva Pyy. Istun tässä, hän ajatteli.”

Kaikki naiset näkevät unia ansaitsisi minusta enemmän arvostusta. Minäkään en tiennyt etukäteen kirjasta mitään, juuri ja juuri nimen. Kirjablogit ja 101 kirjaa -projektissa Kaikki naiset näkevät unia edusti vuoden 1960 kirjaa. Postaus on Bibliofiilin päiväunissa.

Marja-Liisa Vartio: Kaikki naiset näkevät unia

Teos 2012, 260 s.

Ilmestynyt ensimmäisen kerran 1960

***********

Vaikka en samastu rouva Pyyhyn, kuulun kuitenkin ryhmään ’kaikki naiset’, joten sijoitan kirjan Helmet-haasteen kohtaan 13. Kirja "kertoo sinusta".