Nuorallatanssija on novellikokoelma, jonka
kaikissa novelleissa on sama aihe. Venäläistaustainen nainen ja suomalainen
mies kohtaavat. Naisten ammatit vaihtelevat siivoojasta IT-ammattilaiseen ja
miesten retkeilymajan omistajasta kuvataiteilijaan. Useimmissa novelleissa
kohtaaminen ei johda mihinkään pitkäaikaiseen. Usein se on vain hento
mahdollisuus.
Kulttuurierot maustavat
tarinoita. Suomalainen mies osoittaa rakkauttaan vaihtamalla tapetit ja
kiinnostuksensa tarjoamalla termospullosta kahvia. ”Voi tuota suomalaista vaiteliaisuutta.
Milloin minä oikein totun siihen?” Venäläinen nainen pukeutuu aluksi liian
hienosti. ”Aloin pukeutua mitäänsanomattomasti kunnioittaakseni paikallisia
tapoja ja välttyäkseni joutumasta silmätikuksi.”
Lindén kirjoittaa kevyesti,
silloinkin kun sisällössä on traagisuutta. Novellit lukee nopeasti ja
luultavasti unohtaa myös, paitsi novellin Esperal.
Sitä peukutan näkökulmasta (Novellihaaste 2).
Esperalissa vuorottelevat naisen ja miehen
ajatukset. Kolmas näkökulma on lukijan, joka saa yhdistää heidän lyhyen
tarinansa pienistä palasista, jotka tuntuvat vain sivuavan toisiaan. Esperalissa on vahvana alussa mainistsemani mahdollisuus: ”Jokainen
tuttavuus on kokemus, kohottava löytö. Jokainen uusi ihminen merkitsee toivoa.”
Zinaida Lindén:
Nuorallatanssija
Gummerus 2009, 179 s.
Ruotsinkielinen
alkuteos Lindanserskan 2009
Olen muesnellut pidempään Decsmeronea. Novellien lukeminen on lopulta helppoa yksittäin mutta kokoelmassa hankalaa että löytää oman lukunopeutensa...
VastaaPoistaMinulla on tapana lukea novellikokoelmaa samalla tavoin kuin romaania. Olisi varmaan parempi pitää vähän taukoa novellien välissä.
PoistaSain hiljattain lahjaksi Lindénin novellikokoelman Rakkaus kolmeen appelsiiniin ja pidin siitä niin paljon että kerran luettuani aloitin uudelleen alusta 🙂Kiva lukea esittelysi. Alkoi tehdä mieli lukea Nuorallatanssija.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Olen kuullut muiltakin positiivisia arvioita kokoelmasta Rakkaus kolmeen appelsiiniin.
Poista