Piripolkka on
Jokisen komisario Koskinen -dekkareita. Lainasin kirjan rentoutuslukemiseksi,
mutta sellaiseksi se ei ollutkaan sopiva. Nimi viittaa tietysti huumeisiin,
mutta rikosten uhrit ja huumeisiin koukkuun jääneet olivat niin kovin nuoria,
nuorin vain 15-vuotias. He olivat vain vähän aikaisemmin olleet innokkaita
lintujen tarkkailijoita tai lupaavia urheilijoita tai vain aivan tavallisia
pikkutyttöjä. Lukiessa tuli surullinen olo.
Piripolkka ei ole
whodunit-kirja, koska mahdollisia murhien tekijöitä on yksi, ja hänet keksii
varhaisessa vaiheessa. Kirjan aiheena on selvästi huumeisiin liittyvä
rikollisuus ja huumeiden käytön seuraukset.
Tässä vakavassa kirjassa Koskisen jatkuvat naissekoilut tuntuivat täysin tarpeettomilta.
Seppo Jokinen: Piripolkka
Karisto 2002, 2. painos, 331 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.