Sirpa Kähkönen: Vihan ja rakkauden liekit

Kuuntelin Helsingin kirjamessuilla Sirpa Kähkösen ja Martti Anhavan keskustelua Dostojevskista. Kun he käsittelivät Dostojevskin vankeusaikaa ja sen vaikutusta hänen kirjoihinsa, Kähkönen mainitsi, että hänen omaan kirjoittamiseensa ovat vaikuttaneet hänen isoisänsä vankeuskokemukset. Kiinnostuin, ja lainasin Kähkösen tietokirjan Vihan ja rakkauden liekit, jossa hän paneutuu isoisänsä elämään ja Tammisaaren pakkotyölaitokseen 1930-luvulla.

”Tämä kirja sai alkunsa erään lukijani viestistä. Hän oli lukenut Mustat morsiamet -romaanini ja arveli, että kuvaukseni 30-luvun poliittisesta vankeudesta oli fiktiota. Silloin oivalsin, että Tammisaaren 30-luku oli sivistyneellekin lukijalle tuntematonta historiaa. Kun itse olen elänyt poliittisen vangin lähipiirissä, asia on ollut niin iso, läheinen ja kipeä, että en ole osannut hahmottaa, miten vähän muilla on siitä tietoa.”

Kirjan alussa Kähkönen kertoo kyhyesti isoisänsä Lauri Tuomaisen elämästä ennen vankilajaksoja. Tuomainen oli 1920-luvulla Pietarissa Kansainvälisessä sotakoulussa, mutta palasi sieltä Suomeen, näin jälkikäteen katsottuna omaksi onnekseen. Hän ei kärsinyt samaa kohtaloa kuin moni Neuvostoliittoon loikannut suomalainen kommunisti. Tuomainen oli kihloissa aatetoveri Anni Kukkosen kanssa, mutta heidän kihlauksensa purkaantui ajan mullistuksissa.

Tuomainen kärsi ensimmäisen vankilatuomionsa 1920-luvun lopulla. Toisen, pitkän seitsemän vuoden tuomion hän sai 1932. Molemmilla kerroilla vankilana oli Tammisaaren pakkotyölaitos. Tuomiot tuntuvat pitkiltä verrattuna tehtyihin rikoksiin. Tohtori Ilari Hannulan mukaan samoihin aikoihin ”valtiovalta suhtautui erittäin lievästi äärioikeistolaisiin rikoksentekijöihin”.

Kähkönen ei niinkään kerro isoisänsä kokemuksista, vaan yleensä oloista Tammisaaressa, ja enimmäkseen muiden vankien kautta. Poliittisilla vangeilla oli joitakin erioikeuksia kriminaalivankeihin verrattuna, mutta heidän oikeuksiaan yritettiin kaventaa ja jopa poistaa. Vankilassa käytetyt rangaistukset olivat kovia ja vankien kuntoa huonontavia. Olot kärjistyivät nälkälakoksi, jonka lopussa neljä vankia kuoli pakkoruokinnan seurauksena. Kuvaus lakosta ja sen murtamisesta on raskasta luettavaa. 1930-luvun Suomessa mielipidevankien kohtelu oli julmaa.

Kirjan lähdeluettelo on vaikuttava. Vankilan tapahtumat peilataan historiaan ja ulkopuoliseen yhteiskuntaan. Sirpa Kähkönen on tehnyt ison työn, ehkä henkilökohtaisista lähtökohdista, mutta päätyen yleisesti kiinnostavaan historiateokseen.

Sirpa Kähkönen: Vihan ja rakkauden liekit. Kohtalona 1930-luvun Suomi

Otava 2010, 287 s.

***********

Helmet-haaste: 8. Suomen historiasta kertova kirja.