J. R. R. Tolkien: Hobitti

Luin Tolkienin trilogian Taru sormusten herrasta ensimmäisen kerran jo silloin, kun sen suomennos 1970-luvulla ilmestyi. Sittemmin olen lukenut kirjan uudelleen pariin kertaan. Esiosa Hobitti eli Sinne ja takaisin oli jäänyt minulta lukematta syystä, jota en itsekään osaa sanoa. WSOY julkaisi viime vuonna juhlapainoksen Hobitin 80-vuotisen taipaleen kunniaksi ja nyt sain kirjan lahjaksi.

Juhlapainoksessa on Tove Janssonin kuvitus, jonka hän teki vuonna 1962 ilmestyneeseen uuteen ruotsinnokseen Astrid Lindgrenin pyynnöstä. Kuvat ovat hyvin janssonmaisia. Hobitti Bilbo viihtyisi hyvin muumien joukossa.

Hobitin rakenne on samantapainen kuin Tarun sormusten herrasta. Molemmissa on matka, jolla on päämäärä, ja matkalla joudutaan seikkailuihin ja vaikeuksiin. Lopussa on suuri taistelu, tässäkin tarinassa.

Hobitissa velho Gandalf saa Bilbo Reppulin lähtemään kääpiöjoukon mukaan. Kääpiöt haluavat takaisin aarteensa, jonka lohikäärme Smaug on anastanut. Smaug on samalla vallannut itselleen kääpiöiden entisen asuinsijan Yksinäisen vuoren. Matkalla käydään avuliaiden haltioiden Rivendellissä. Vaikeuksia aiheuttavat peikot, hiidet, sudet, hämähäkit ja jopa Synkmetsän metsähaltiat. Selviää, mistä Bilbo sai sormuksen, jonka kantajaksi Frodo joutuu myöhemmin. Klonkku on siis jo tässä kirjassa.

Bilbo osoittautuu poikkeukselliseksi hobitiksi. Hän on tarvittaessa kekseliäs ja pelastaa matkakumppaninsa monta kertaa. Lohikäärmettä hänen ei sentään tarvitse surmata. Smaugin kanssa arvuuttelussa hän menestyy.

››Minä olen se joka hautaa ystävänsä elävältä ja hukuttaa heidät ja vetää heidät elävinä esiin vedestä. Minä tulen repun päästä mutta minun päätäni ei pantu reppuun. ››

››Ei kuulosta yhtä mairittelevalta››, pilkkasi lohikäärme.

››Minä olen karhujen ystävä ja kotkien vieras. Minä olen sormuksenottaja ja onnentuoja, minä olen tynnyrillä ratsastaja››, jatkoi Bilbo jota hänen omat arvoituksensa alkoivat huvittaa.

Hobitti eli Sinne ja takaisin luokitellaan joskus lastenkirjaksi, mutta vaikka sen kirjoitustyyli sinänsä sopiikin lastenkirjaan, niin se on aika pelottava ja siinä on jo alkioita Sormusten herran pohdiskeluista. Viimeksi kun kävin kirjakaupassa (tänään), huomasin että Hobitti oli sijoitettu fantasiahyllyyn ja sinne se sopiikin. Nautin kovasti tämän kirjan lukemisesta, vaikka se onkin paljon keveämpi kuin Taru sormusten herrasta.

J. R. R. Tolkien: Hobitti eli Sinne ja takaisin

Suomentanut Kersti Juva

WSOY 2017, 341 s. (suomennoksen 1. painos 1985)

Englanninkielinen alkuteos The Hobbit or There and Back Again 1937

***********

Helmet-haasteessa on kohta 29. Kirjassa on lohikäärme, josta ajattelin etukäteen, että sitä en ainakaan saa täytetyksi. Mutta tuo ongelma ratkesikin helposti jo näin vuoden alussa.