Kuukauden nobelisti Boris Pasternak: Sisareni, elämä

Boris Pasternak tunnetaan ainakin lännessä lähinnä romaanistaan Tohtori Živago. Hän oli kuitenkin varsinaisesti runoilija. Kokoelmassa Sisareni, elämä on runoja useasta Pasternakin runokokoelmasta. Runot on kirjoitettu vuosina 1912-1959. Kirjassa on myös suomentaja Marja-Leena Mikkolan essee Pasternakin runoudesta sekä elämäkertatietoja tiivistetysti.

Pasternakin runoissa on paljon luontosymboliikkaa. On vesisadetta, räntäsadetta, kevätsadetta, myrskyjä ja ukkosta. Runon nimi Kreml lumimyrskyssä vuoden 1918 lopulla kertoo jo, mistä on kysymys. Perinteinen runosymboli on myös puu, Pasternakilla usein mänty. Puutarha on monessa runossa, usein samassa merkityksessä kuin runossa Tukahduttava yö, jonka kaksi viimeistä säkeistöä ovat:

Pisarat säntäsivät perään

sokeina, viistosti ilman halki.

Märät oksat ja kalpea tuuli

kiistelivät aidan luona

– jähmetyin kauhusta – minusta!

Tajusin: koskaan ei ole laantuva

puutarhan pelottava puhe.

Vielä eivät pensaat ja portti

huomaa minua käytävällä –

kohta keksivät – pakoon en pääse –

ne tulevat iäti puhumaan minusta.

Pasternak viittaa muutamassa runossa Mihail Lermontoviin. Ihailemalleen Anna Ahmatovalle ja tämän kaukonäköisyydelle hän omistaa oman runon. Majakovskin itsemurha on synnyttänyt runon Runoilijan kuolema. Elämäkertatiedot ja runoihin merkityt kirjoitusvuodet helpottavat runojen ymmärtämistä. Kauniin, jopa humoristisen nimettömän rakkausrunon vuodelta 1931 lienee innoittanut rakastuminen tulevaan toiseen vaimoon.

Muutama runo on poliittinen. Edellä mainitun Kreml-runon lisäksi löytyy esimerkiksi viittaus Kerenskiin, viisivuotissuunnitelmiin ja uuteen ihmiseen. Katkerin on Nobel-palkinnon myöntämisen jälkeen julkaistu runo Nobel-palkinto. Virallinen Neuvostoliitto ei hyväksynyt Nobelin myöntämistä Pasternakille. Runon viimeiset säkeistöt:

Mitä pahaa olenkaan siis tehnyt,

olenko varas, roisto, murhaaja,

kun olen maani kauneuden tähden

kyyneliin saanut koko maailman?

Mutta haudan partaallakin uskon,

että on toinen aika tuleva,

että on kohoava hyvyyden henki,

pahuuden, kataluuden voittaja.

Sisareni, elämä sisältää muutaman runon kokoelmasta Juri Živagon runot. Ne ovat kaikki ainakin suomalaisessa Tohtori Živagon laitoksessa, siellä Helvi Juvosen ja Arvo Turtiaisen suomentamina.

Pasternakin runot ovat hyvin perinteisiä. Minuun niissä vetosi eniten historia ja pohjoinen luonto. Lopetan runon Tammikuu 1919 kahteen viimeiseen säkeeseen, vaikka ne tulevatkin näin erotetuksi koko runon merkityksestä.

Niin suurta surua ei maailmassa ole,

ettei lumen loisto sitä sammuttaisi.

Tohtori Živagosta löytyy postaukset esimerkiksi blogeista Jokken kirjanurkka ja Kirja-aitta.

Boris Pasternak: Sisareni, elämä

Suomentanut Marja-Leena Mikkola

Tammi 2003, 174 s.

Alkuperäiset runot vuosilta 1912-1959