keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Hanne Ørstavik: Kulunut aika

Kulunut aika alkaa muutama päivä ennen joulua. Signe, hänen miehensä ja pieni tyttärensä ovat muuttaneet vanhaan maataloon. Signen vanhemmat ja isoveli tulevat käymään. Syntyy konflikti, jonka sysäyksenä on äidin vaatimus, että Signe perheineen tulee jonakin joulupäivänä kylään. Tämähän kuulostaa muuten tutulta, mutta äidin käytös on yliampuvaa. Aiemmin on selvinnyt, että Signellä on ollut psyykkisiä ongelmia ja nyt hän on toipumassa sairauslomalla.

Siirrytään ajassa taaksepäin, aikaan, jolloin Signe oli 13-vuotias. Joulu oli lähellä. Aikuinen Signe sanoi alun riidan aikana: ”Meitä pelotti niin paljon, me makasimme öisin hereillä ja pelkäsimme [- -]”. Vanhemmat tappelivat, isä pahoinpiteli äitiä, lapset kuuntelivat ja itkivät. Aamulla tai koulusta kotiin tullessaan Signe ei tiennyt, mikä odotti. Oliko äidille tapahtunut jotakin pahaa vai olivatko vanhemmat hyväntuulisia. Kun isä pakotti lapset seuraamaan riitelyä ”perhekokouksessa” tyttöparka yritti ajatella kesää ja parempia aikoja tunturikämpällä tai sitä, että kohta on joulu. Jouluna kaikki olisi varmasti hyvin. Signe jopa leipoisi itse, jotta talo täyttyisi joulun tuoksulla.

Pahin katastrofi sattui aatonaattona, kaikista Signen odotuksista ja valmisteluista huolimatta.

Äidille oli tärkeintä, että kukaan perheen ulkopuolinen ei tietäisi, mitä heillä tapahtuu. ”Äiti olisi voinut kuolla, ja nyt hän vain selosti, ettei mitään pelättävää ollut ikinä ollutkaan. Ikään kuin meillä olisi ollut jotain salattavaa.

Kulunut aika kertoo perheestä, joka on perusteellisesti rikki, ja tytöstä, joka yrittää urheasti selviytyä. Kirja on piinallinen, ahdistava – ja hyvin taitava.

En yleensä kiinnitä huomiota kirjan kanteen. Ainakaan en valitse luettavaa kannen perusteella. Tässä kirjassa on rumin kansi, jonka olen nähnyt pitkään aikaan. Se ei minusta edes kuvaa oikein kirjan ankeutta. Yritin valokuvaan lisätä tapahtuma-aikaan liittyvää joulutilpehööriä.

Hanne Ørstavik: Kulunut aika
Suomentanut Outi Menna
Like 2004, 237 s.
Norjankielinen alkuteos Tiden det tar 2000

***********
Helmet-haaste: 19. Kirja käsittelee vanhemmuutta.

10 kommenttia:

  1. Onpa rääpälemäinen kansi. Se saattaisi voittaa jonkin skaban.. Ei paljon joulukoristeet auta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Kirjaa kuvaamaan olisin valinnut jotakin tummaa, ehkä valonvälähdys jossain nurkassa, ja kuusen tilalle joululeivonnaisia. Ne olivat tässä tärkeitä.

      Poista
  2. Kirja vaikuttaa samantunnelmaiselta kuin se Orstavikin Rakkaus jonka luin viime vuonna (ja siinä oli kanssa aika karu kansi, mutta tämä on kyllä vielä karumpi. Fontit ovat samat joten joku linja näissä on...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin lukemassa postauksesi. Tosiaan, surullinen ja ahdistava voisi sanoa tästäkin. Yhteistä oli lisäksi pohjoinen kylmyys.

      Poista
  3. tykkään, lukenut muutaman hänen kirjan, yksinäisyyttä, ulkopuoliduutts

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos linkeistä! Tuo kansi, jossa on tummalla pohjalla vääristyneitä joulupipareita, on juuri sellainen, joka minusta sopii tähän kirjaan.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.