Kulunut aika alkaa
muutama päivä ennen joulua. Signe, hänen miehensä ja pieni tyttärensä ovat
muuttaneet vanhaan maataloon. Signen vanhemmat ja isoveli tulevat käymään.
Syntyy konflikti, jonka sysäyksenä on äidin vaatimus, että Signe perheineen
tulee jonakin joulupäivänä kylään. Tämähän kuulostaa muuten tutulta,
mutta äidin
käytös on yliampuvaa.
Aiemmin on selvinnyt, että Signellä on ollut psyykkisiä ongelmia ja nyt hän on
toipumassa sairauslomalla.
Siirrytään
ajassa taaksepäin, aikaan, jolloin Signe oli 13-vuotias. Joulu oli lähellä.
Aikuinen Signe sanoi alun riidan aikana: ”Meitä pelotti niin paljon, me
makasimme öisin hereillä ja pelkäsimme [- -]”. Vanhemmat tappelivat, isä
pahoinpiteli äitiä, lapset kuuntelivat ja itkivät. Aamulla tai koulusta kotiin
tullessaan Signe ei tiennyt, mikä odotti. Oliko äidille tapahtunut jotakin pahaa
vai olivatko vanhemmat hyväntuulisia.
Kun isä pakotti lapset seuraamaan riitelyä ”perhekokouksessa” tyttöparka yritti
ajatella kesää ja parempia aikoja tunturikämpällä tai sitä, että kohta on
joulu. Jouluna kaikki olisi varmasti hyvin. Signe jopa leipoisi itse, jotta
talo täyttyisi joulun tuoksulla.
Pahin
katastrofi sattui aatonaattona, kaikista Signen odotuksista ja valmisteluista
huolimatta.
Äidille
oli tärkeintä, että kukaan perheen ulkopuolinen ei tietäisi, mitä heillä tapahtuu.
”Äiti olisi voinut kuolla, ja nyt hän vain selosti, ettei mitään pelättävää
ollut ikinä ollutkaan. Ikään kuin meillä
olisi ollut jotain salattavaa.”
Kulunut
aika kertoo perheestä,
joka on perusteellisesti rikki, ja tytöstä, joka yrittää urheasti selviytyä.
Kirja on piinallinen, ahdistava – ja hyvin taitava.
En yleensä kiinnitä huomiota
kirjan kanteen. Ainakaan en valitse luettavaa kannen perusteella. Tässä
kirjassa on rumin kansi, jonka olen nähnyt pitkään aikaan. Se ei minusta edes
kuvaa oikein kirjan ankeutta. Yritin valokuvaan lisätä tapahtuma-aikaan
liittyvää joulutilpehööriä.
Hanne Ørstavik: Kulunut aika
Suomentanut Outi Menna
Like 2004, 237 s.
Norjankielinen alkuteos Tiden det tar 2000
***********
Helmet-haaste: 19. Kirja käsittelee vanhemmuutta.
Onpa rääpälemäinen kansi. Se saattaisi voittaa jonkin skaban.. Ei paljon joulukoristeet auta.
VastaaPoistaNiin on. Kirjaa kuvaamaan olisin valinnut jotakin tummaa, ehkä valonvälähdys jossain nurkassa, ja kuusen tilalle joululeivonnaisia. Ne olivat tässä tärkeitä.
PoistaKirja vaikuttaa samantunnelmaiselta kuin se Orstavikin Rakkaus jonka luin viime vuonna (ja siinä oli kanssa aika karu kansi, mutta tämä on kyllä vielä karumpi. Fontit ovat samat joten joku linja näissä on...)
VastaaPoistaKävin lukemassa postauksesi. Tosiaan, surullinen ja ahdistava voisi sanoa tästäkin. Yhteistä oli lisäksi pohjoinen kylmyys.
Poistatykkään, lukenut muutaman hänen kirjan, yksinäisyyttä, ulkopuoliduutts
VastaaPoistajuuri tätä en lukenut,
Poistaminulla tuo kirjahyllyssäni, ruattalainen kansi:
Poistahttps://www.bokus.com/bok/9789170830280/tiden-det-tar/
Poistahttp://www.boksidan.net/bok.asp?bokid=683
VastaaPoistaKiitos linkeistä! Tuo kansi, jossa on tummalla pohjalla vääristyneitä joulupipareita, on juuri sellainen, joka minusta sopii tähän kirjaan.
Poista