Günter
Grassin Minun vuosisatani pitää
sisällään 100 lukua, yhden jokaista vuotta kohti alkaen vuodesta 1900 ja
päättyen vuoteen 1999. Grass on poiminut kustakin vuodesta jonkun asian tai
tapahtuman tarkasteltavaksi ja kertojat ja näkökulmat vaihtelevat.
Vuosisadan
aikana tiede ja tekniikka kehittyivät. Runoilija Else Lasker-Schüler kuvaa
Wuppertalin riippuradan avajaisia 1901. Rata on edelleen olemassa ja käytössä. Äänilevyteollisuus
syntyi 1907, Zeppelin luovutettiin sotakorvauksena Yhdysvaltoihin 1924,
nisäkkäiden kloonaus onnistui 1997, kertojina myyntimies, lentomekaanikko ja
geenitutkija.
Kirjailijoista
tarinoissa ovat mukana esimerkiksi Erich Maria Remarque ja Ernst Jünger, joita
tutkija haastattelee I maailmansodan kokemuksista 1914-1918, sekä Bertolt
Brecht ja Gottfried Benn, joiden tapaamista eräs opiskelija todistaa 1956.
Vuoden
1954 jalkapallon maailmanmestaruusottelua kuunnellaan radiosta. Silloin vasta
sodasta toipumassa ollut Saksa voitti yllättäen Unkarin. Vuoden 1974
MM-kisoissa Länsi-Saksa ja Itä-Saksa joutuivat pelaamaan vastakkain. Grass on
laittanut ottelua seuraamaan Willy Brandtin lähipiiristä kiinni saadun
kaksoisagentin otsikolla Millaista on
kokea itsensä kahtena.
1900-luku
oli ääri-ilmiöiden ja suurten sotien vuosisata. Grassin kertomuksista jäävät
mieleen vastenmielisenä juutalaisen runoilijan Heinrich Mühsamin tökerön
brutaali murha Oranienburgin keskitysleirissä 1934 ja ihailtavana raunioiden
raivaus, jota ’Berliinin rojunaiset’ tekivät käytännössä käsin 1946.
Kirjan
sadasta luvusta voisi nostaa esille mitkä tahansa. Aiheiden ja näkökulmien
kirjo on laaja. Vuosisadan
loppua lähestyttäessä Grass on itse monen tarinan kokijana,
esimerkiksi kun hän oli mukana Willy Brandtin vaalikampanjassa 1965, kun hän
piirsi happosateiden tuhoamia metsiä Erzgebirgessä 1988 – ja kun Berliinin
muuri murtui 1989.
Minun vuosisatani ei ole
perinteinen kaunokirjallinen teos. Voin suositella sitä kaikille historiasta
kiinnostuneille. Näkemys on tietysti Grassin niin kuin hän jo kirjan nimessä
korostaa.
Grassin
kirjoja on suomennettu paljon. Seuraavassa joitakin linkkejä
blogikirjoituksiin:
Peltirumpu, Täysien sivujen nautinto
Kissa ja hiiri, Nipvet
Kampela, Jokken kirjanurkka
Aivoituksia, Kirja-aitta
Rottarouva, Keltainen kirjasto
Häpeän kieli, Seppo-Zen-selällään
Avarammille aloille, Keltainen kirjasto
Ravunkäyntiä, Nannan kirjakimara
Sipulia kuoriessa, Keltainen kirjasto
Taikalaatikko, Luettua elämää
Grimmin sanat, Oksan hyllyltä
Lyypekissä on Günter Grassin museo talossa, jossa Grassilla oli toimistonsa. Kävin siellä muutama vuosi sitten. Museossa esitellään Grassia kirjailijana ja kuvataiteilijana. Siellä on myös muiden taiteilijoiden näyttelyitä.
Taikalaatikko, Luettua elämää
Grimmin sanat, Oksan hyllyltä
Lyypekissä on Günter Grassin museo talossa, jossa Grassilla oli toimistonsa. Kävin siellä muutama vuosi sitten. Museossa esitellään Grassia kirjailijana ja kuvataiteilijana. Siellä on myös muiden taiteilijoiden näyttelyitä.
Günter Grassin museo |
Günter Grass: Minun vuosisatani
Tammen Keltainen kirjasto 1999, 395 s.
Suomentanut Oili Suominen
Saksankielinen alkuteos Mein Jahrhundert 1999
***********
Sain kirjan äidiltäni,
joten se kuuluu Helmet-haastessa kohtaan 10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja.
kirjoittaa vahvoja kirjoja
VastaaPoistaOlen lukenut tämän lisäksi vain Peltirummun, joka oli hyvä, vaikka vähän liian rönsyilevä minun makuuni, ja Kampelan, josta en pitänyt lainkaan.
PoistaAinoa lukemani Grass on Kissa ja hiiri (joka linkittyy Peltirumpuun ja mutta muuten ei ole kovin rönsyilevä) ja lisää on pitänyt lukea, ja tämä teos kuulostaa kyllä kiinnostavalta...
VastaaPoistaVoisit hyvinkin pitää tästä. Kampelaa en suosittele.
PoistaHuojentavaa, että sinäkään et pitänyt Kampelasta. En muista Peltirummusta mitään, muistaakseni luin joskus, semmoinen liikasanaisuus jäi mieleen. Kampelan jätin kesken - ja nämä kaksi leimaavat mielikuvaani Grassista, joka ei ole erityisen hyvä. Kuivakiskoinenkin. Tämä kirja kiinnostaa ideana ja ilmeisesti tämä sinullakin paransi makua kirjailijasta.
PoistaLukiessani blogikirjoituksia linkkejä varten huomasin, että ilmeisesti ei kannattaisi muodostaa mielikuvaa Grassista pelkästään Peltirummun ja Kampelan perusteella, vaikka ne lienevät kaksi hänen tunnetuinta teostaan.
Poista