tiistai 3. heinäkuuta 2018

Robert McLiam Wilson: Eureka Street, Belfast

Eureka Street, Belfast kertoo 1990-luvun alun Belfastista kahden kaveruksen, Jaken ja Chuckien, kautta. Jake on katolilainen ja Chuckie on protestantti. Chuckie onkin harvinainen yksilö: hän on protestantti, jonka kaikki kaverit ovat katolilaisia.

Jaken englantilainen tyttöystävä on jättänyt hänet ja palannut Lontooseen. Sen seurauksena Jaken elämänasenne tuntuu olevan ”millään ei ole mitään väliä”. Tosin hänellä on vahva sosiaalinen omatunto, kuten tarinan edetessä huomataan. Jake on opiskellut Englannissa yliopistossa, mutta on Belfastissa jämähtänyt hanttihommiin, perintätoimistoon ja tiilenkantajaksi.

Chuckie täyttää 30 vuotta, tapaa yhdysvaltalaisen loistotytön ja muuttaa koko elämänsä. Tähänastinen työtön nahjus päättää alkaa ansaita rahaa. Alkupääoman Chuckie hankkii niin uskomattomalla keinolla, että lukijankin on pakko nauraa. Lisää rahaa hänelle syydetään Ulsterin kehittämisrahastosta ja Irlannin teollistamisvirastosta tuulesta temmattujen ideoiden perusteella, kunhan niissä esiintyy sana ekumeeninen.

Chuckien taloudellinen toiminta on Pohjois-Irlantiin kohdistuvaa satiiria. Kaveriporukan ryypiskely ja naisseuran jahtaaminen ovat nuorten miesten tavanomaista arkea. Kirjan varsinainen painopiste on kuitenkin tavallisten ihmisten elämässä katolisten ja protestanttisten äärijärjestöjen vihanpidon keskellä.

Aina kun Jake avaa radion sieltä kuuluu jotakin tyyliin ”Eilisessä ampumavälikohtauksessa haavoittunut mies [- -]”. 1990-luvun alussa Pohjois-Irlanti oli se paikka, jossa ammuttiin ja räjäytettiin pommeja. Kirjassa on pitkä kuvaus siviileihin kohdistuneesta pommi-iskusta verisine seurauksineen (ei sovi herkille lukijoille). Nyt kun terrori-iskuja on pitkin Eurooppaa, kirjan pohdiskelut ovat aivan ajankohtaisia.

Uhrit voivat olla keitä tahansa, he ovat täysin yhdentekeviä. He eivät kiinnosta ketään, kaikkein vähiten pommin räjäyttäjiä. Tärkeimpiä olemme me muut.

Tällaisilla teoilla on sanoma. Niiden tarkoitus on kertoa meille jotakin. Tai näyttää meille jotakin. Teot eivät ole päämääriä. Ne ovat havaintoesityksiä. »Katsokaa mihin me pystymme», ne sanovat. »Katsokaa mitä me voimme tehdä teillekin.»

Me olemme jäkyttyneitä. Se on tarkoituskin. Kysymys on terrorismista.

Vakavasta aiheesta huolimatta Eureka Street, Belfast ei ole synkkä. Chuckien lisäksi siinä on muutakin humoristista. Minun on aivan pakko mainita runoilija Shague Ghintoss, joka pyrkii kovasti vahvistamaan omaa mainettaan rauhanprosessin varjolla. Aavistukseni sai vahvistusta netistä, josta löysin arveluja siitä, että Shague Ghintoss on nobelisti Seamus Heaneyn satiirinen pilakuva.

Robert McLiam Wilson: Eureka Street, Belfast
Suomentanut Markku Päkkilä
Otava 1998, 560 s.
Englanninkielinen alkuteos Eureka Street 1996

***********
Helmet-haastessa kohta 4. Kirjan nimessä on jokin paikka.

4 kommenttia:

  1. Sain tämän joululahjaksi kun oli uutuus eli parikymmentä vuotta sitten. Sinä olet saanut enemmän irti, esim tuo viimeisen kappaleen hahmo, josta minulla ei kyllä varmaan ollut aavistustakaan.

    Saa nähdä mitä Brexit sitten tuo mukanaan tälle alueelle, jossa sentään on ollut nyt vuosia jo rauhallista. Mennäänkö täälläkin takapakkia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että tämän kirjan lukee nykyisin eri tavalla kuin juuri sen ilmestyttyä. Tuo Brexit-asia on kyllä Pohjois-Irlannin kannalta vielä täysin auki. Toivottavasti sujuu hyvin.

      Poista
  2. Minäkin luin tämän kirjan heti sen ilmestyttyä. Tästä kirjasta puhuttiin silloin paljon ja oli tärkeää lukea se. Pidin siitä kovasti. Olisi mielenkiintoista lukea se uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanon saman kuin Leenalle edellä: lukeminen nyt toisi uutta näkökulmaa kirjaan.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.