Tuulen
vihat on
1100-luvulle sijoitettu romaani. Aikakausi on kerrottu takakannen tekstissä, mutta
jos sitä ei lue, aika selviää siinä vaiheessa, kun lukija ymmärtää päähenkilöiden nimistä yhteyden
erääseen tunnettuun historialliseen (tai myyttiseen) tapahtumaan.
Kertte on aikakauden mittapuun
mukaan varakkaan talon tytär. Hänen äitinsä on kuollut pian tytön syntymän
jälkeen. Isoveli Sule on sairas ja isä Paimio kiukkuinen ja herkkä lyömään. Koska Sule ei voi
ryhtyä isännäksi, Kertte perii talon. Isän sairastuttua Kerten on hankittava kotivävy,
ja hän löytääkin markkinoilla kerran aikaisemmin tapaamansa Larrin, josta tulee
kaikkien talon asukkaiden hyväksymä uusi isäntä.
Sule saa sairauskohtauksia, joiden jälkeen hän
kertoo muutamalla sanalla ennustuksia, jotka pitävät paikkansa. Kertte
puolestaan näkee tuvassa kuolleiden ihmisten hahmoja, ja yhden talon ympärillä
pyörivän kuolleen tytön kanssa hän pystyy puhumaankin. En yleensä pidä
realistiseen tarinaan sotketuista yliluonnollisista ilmiöistä, mutta tässä
täytyi hyväksyä Kerten näyt menneen ajan taikauskoon kuuluviksi. Talonväki
tekee muutenkin taikoja koko ajan onnettomuuksien välttämiseksi ja suojatakseen
itseään. Taioista ja enteistä on listaus kirjan lopussa.
Kertte varttuu tytöstä nuoreksi
neidoksi ja vaimoksi. Vuodenkiertoja on monta ja niihin liittyviä puuhia ja
talon töitä kuvaillaan niin, että kirja käy välillä toisteiseksi. Kertte on
kuitenkin mainio päähenkilö. Hän on kipakka ja arvonsa tunteva talon tytär. Hän
ei hyväksy naisen alistettua asemaa. Vaikka Kerten elinolosuhteita voi pitää
varsin hyvinä, hän kaipaa jotakin muuta, pois pienestä mökistä, ulkopuoliseen
tuntemattomaan maailmaan.
Kerten ja hänen läheistensä
elämässä tapahtuukin lopulta mullistus, joka muuttaa kaiken. Jatkoa voi lukea seuraavaksi
kirjasta Maan vihat. Ehkä minäkin
vielä palaan Kerten pariin.
Osallistun tällä postauksella blogin Tuijata. Kulttuuripohdintoja Naistenviikkohaasteeseen. 1100-luvun Kertte on varhainen naisasianainen.
Paula
Havaste: Tuulen vihat
Gummerus 2014, 383 s.
Luin koko Havasteen sarjan ja viihdyin hyvin, vaikka tuota toisteisuutta oli. Mielenkiintoisia olivat kakkoskirjassa sen ajan Tukholman elämän ja kolmoskirjassa Räävelin (Tallinnan) elämän kuvaus.
VastaaPoistaKeskiaikainen Tukholma ja Rääveli kuulostavat kiinnostavilta!
PoistaMinä myös nautin sarjasta (vaikka välille Kertte otti hermon päälle). Työn ja uskomusmaailman kuvaus kiinnosti, kuten yleensäkin elävöitetty historia. Kiitos haasteosallistumisesta!
VastaaPoistaKertte ei todellakaan ole yksinomaan miellyttävä naishahmo.
PoistaSait minut kiinnostumaan tästä. Onko kirja muuten joissain kohdin rankka tai raaka?
VastaaPoistaEi ole rankka eikä raaka. Rauhallisin mielin voi lukea.
Poista