Hannu Mäkelä: Mestari

Ensimmäinen muistiinpanoni Mestaria lukiessani oli, että en tiedä, onko kirja romaani vai tietokirja. Jälkisanoissa kirjailija Mäkelä ratkaisee ongelman: hän kutsuu kirjaansa elämäkertaromaaniksi. Lukijan on hyvä tietää pääkohdat Eino Leinon elämästä etukäteen, muuten kirjaa, ainakaan sen alkupuolta, on vaikea seurata.

Mestari on minämuotoinen. Leino on kuolinvuoteellaan ja muistelee elämäänsä. Muistelot ovat hyppelehtiviä, eivätkä kronologisia, ja niihin sekoittuu kirjan nykyhetki. Minusta tuntui ensin, että sairasvuoteen aika painottuu liikaakin. Kirjan koko nimi, Mestari. Eino Leinon elämä ja kuolema, sanoo kuitenkin, että elämän loppuvaihe on valittu lähestymiskulma.

Faktat ovat kohdallaan, sanoo kirjailija, ja niin varmasti ovatkin. Leinosta on paljon kirjallista materiaalia, johon tukeutua. Olen itsekin joskus nuoruudessani lukenut Leinon kirjeitä L. Onervalle.

Leinon elämänvaiheet löytyvät Mestarista paloittain. Lapsuus, Helkavirret, käännöstyöt, ärhäkkä lehtimiesura, ikuinen rahapula. Ja naiset, varsinkin naiset. Mestarin kohokohta on Leinon ja Aino Kallaksen rakkaustarinan kuvaus. Lähes joka luvussa päädytään kuitenkin Onervaan, jota Leino usein suoraan puhuttelee. Onerva oli tärkein.

Kirjassa on paljon lainauksia Leinon teksteistä. Runojakin on sopivia kohtia vahvistamassa. Leinon omin sanoin hänelle tärkeintä oli vapaus.

”Olen tahtonut olla vapaa, aivan vapaa. Niinpä voinkin sanoa, että koko kirjallinen urani on ollut taistelua vapaudesta.”

Mestari on oivaa – ja valaisevaa – luettavaa kaikille Eino Leinosta kiinnostuneille ja hänen runouttaan rakastaville.

Hannu Mäkelä: Mestari. Eino Leinon elämä ja kuolema

Otava 1995, 2. painos, 572 s.

***********

Helmet haasteessa kohta 37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi.