Itävaltalainen Ursula Poznanski
valitsee Salzburgiin sijoittuvien dekkariensa aiheet nykyajan harrastuksista
tai nettimaailmasta. Hänen ensimmäinen kirjansa Vii5i pyöri geokätköilyn
ympärillä, Sokeat linnut puolestaan
Facebookin.
Saksankielisen suljetun
Facebook-ryhmän jäseniä alkaa kuolla epäilyttävissä olosuhteissa. Kuolemat
saattavat olla itsemurhia tai onnettomuuksia, mutta niitä tutkiva Beatrice
Kaspary on varma, että ne ovat murhia. Kollega Florin Wenninger on välillä
epäileväinen, mutta tukee tarvittaessa Beatricea.
Facebook-ryhmän nimi on Elävä
runous. Beatrice saa esimieheltään luvan kirjautua Facebookiin valeprofiililla
ja hän pääseekin pian runoryhmän jäseneksi. Aluksi ryhmän keskustelu on
asiallista ja sivistynyttä, niin kuin ryhmän aihepiiristä voisi olettaa. Kun kuolemantapauksia
on ollut useampia, ryhmässä julkaistut runot alkavat olla toinen toistaan
synkempiä (kirjoittajina muun muassa Rilke ja Baudelaire). Samalla osa
kommenteista muuttuu hyökkääviksi ja mystisiksi.
Jotkut Beatricen päätelmistä perustuvat
aika kaukaa haetun tuntuisiin yhteyksiin ryhmän jäsenten välillä. Vaikka kaikki
oletukset eivät pidäkään paikkaansa, hän pääsee toki rikollisen jäljille,
rikosromaanihan tämä on.
Vanhoissa dekkareissa,
tyypillisimmin Agatha Christiellä, on lopussa luku, jossa rikoksen ratkaissut
poliisi tai yksityisetsivä paljastaa syyllisen juttuun sekaantuneiden ihmisten
kuunnellessa. Nykyisin dekkarit päättyvät usein dramaattiseen kohtaukseen,
jossa on väkivaltaa, julmuutta ja pelkoa, mutta jonka aikana selviää, kuka ja
miksi. Poznanski on valinnut juuri tämän tavan kirjojensa loppuun.
Kirjassa useimmin siteerattu runo
alkaa: ”Yksin linna valkea valkeassa vaipassa.” Runon innoittamana kuva
Hohensalzburgin linnasta:
Ursula
Poznanski: Sokeat linnut
Suomentanut
Anne Mäkelä
Atena 2014, 425 s.
Saksankielinen alkuteos Blinde
Vögel 2013
***********
Sokeat linnut sopii
erinomaisesti Helmet-haasteen kohtaan 36. Runo on kirjassa tärkeässä
roolissa.
Jännä dekkarisarja, tykkäsin.
VastaaPoistaMinä pidän erityisesti tapahtumapaikasta eli Salzburgista.
PoistaPoznanskin ensimmäinen oli hyvä dekkari, tosin paikoin liian ronski makuuni, mutta sen verran Salzburgin poliisit kiinnostavat, että tämän toisenkin luen jossain vaiheessa.
VastaaPoistaSokeat linnut ei ole niin rankka kuin Vii5i (paitsi yhdessä kohdassa).
PoistaHyvä tietää, siis ettei ole yhtä tankka.
PoistaOlen lukenut Poznanskilta teoksen Äänet, mutta en jostain syystä päässyt makuun. Tosi kiva kun dekkaristeja tulee monilta kielialueilta / maista.
VastaaPoistaOlen ihan samaa mieltä. Itävaltalainen dekkaristi on mukava lisä tarjontaan.
PoistaOi Salzburg! Haluaisin matkustaa sinne uudestaan!
VastaaPoistaKirja kuulostaa jännittävältä. Löysit hyvän kirjan kyseiseen helmet lukuhaasteen kohtaan!
Lainatessani kirjan en lainkaan tiennyt, että siinä on runous vahvassa osassa.
Poista