En ole lukenut aikaisemmin Stephen
Kingiä, koska en halua pelätä lukiessani. Kauhu ei ole minun genreni. Nyt päätin
uskaltautua: lainasin Joylandin.
Valitsin kirjaston kauhuhyllystä Kingin ohuimman kirjan tietämättä siitä
etukäteen mitään.
Devin Jones, 21-vuotias
opiskelija, pääsee kesätöihin Joylandin huvipuistoon. Vuosi on 1973. Devin, tai
Dev, esittelee itsensä lukijalle 21-vuotiaana neitsyenä, jonka sydän särkyi,
koska ensirakkaus Wendy jätti hänet. He eivät koskaan tehneet sitä (kursiivi kirjasta), vaikka
seurustelivat kaksi vuotta. Dev kärsii ja uppoutuu sydänsuruihin kuunnellen
esimerkiksi Doorsia.
Devin on hyvin sympaattinen
nuorukainen. Hän tekee kaikkea, mitä kesäapulaiselle kuuluu lippujen myynnistä
maailmanpyörän käyttämiseen. Hän on kiltti, avulias ja pitää lapsista. Niinpä hänestä
tulee Joylandin suosituin kesätyöntekijä lapsien rakastaman Howie-koiran
hahmossa. Muut työntekijätkin pitävät Devistä, ja jopa huvipuiston omistaja
kiinnittää häneen huomiota. Parista kesäapulaisesta hän saa elinikäisiä ystäviä.
Joylandin Kauhujen talon
kummitusjunassa on muutama vuosi aikaisemmin murhattu nuori tyttö. ”Kummitusjunatappajaa”
ei ole löydetty. Kauhujen talosta liikkuu huhuja, joista Devinille tulee lähes
päähänpinttymä.
Mikä tekee Joylandista kauhukirjan? Ilmeisesti se on luokiteltu kirjailijan
perusteella. Siinä on muutama yliluonnollinen ilmiö, kuten ennustaja, joka
tuntuu tietävän Devinin tulevaisuudesta kaiken, pari kilttiä haamua, lapsi,
joka näkee jotain, mitä muut eivät näe. Mikään ei ollut pelottavaa – onneksi,
voisin sanoa. Joylandin voisi
luokitella ennemmin dekkariksi kuin kauhukirjaksi, jos sitä nyt ylipäätään
pitää luokitella. Minusta Joyland on
ennen kaikkea romaani nuoren miehen kypsymisestä fyysiseen rakkauteen.
Ensimmäinen kosketukseni Stephen
Kingiin oli erilainen kuin kuvittelin. Pidin Joylandista, sen ihmiskuvauksesta, henkilöhahmoista,
tivolimiljööstä, sen lämmöstä. Stephen King -tuntija Lukupino-blogin Simo vahvistaa
postauksessaan epäilykseni, että Joyland
on tyyliltään poikkeavaa Kingiä. Minä en aio Joylandin kokemukseni jälkeenkään
lukea Hohtoa tai ainakaan kirjaa Uinu, uinu lemmikkini, josta olen kuullut
kauheita.
Stephen
King: Tervetuloa Joylandiin
Suomentanut
Kristiina Vaara
Tammi 2015, 288 s.
Englanninkielinen alkuteos Joyland 2013
***********
Vaikka Joyland ei
ollutkaan aivan sitä, mitä luulin, katson sillä selvittäneeni Helmet-haasteen
kohdan 21. Kirja
ei ole omalla mukavuusalueellasi.
Hyvä bloggaus, olen lukenut Carrien ja katsonut Hohdon tosin osissa. Tämä voisi kiinnostaa. Luulin alkutekstistä, että päähenkilö olisi nainen, mutta on siis mies.
VastaaPoistaKiitos! Devin on tosiaan nuori mies, kokematon, siksi neitsyt.
PoistaEn uskaltaisi ikinä katsoa Hohtoa.
Tämä oli minullekin ensimmäinen King. En ole kauhun ystävä, joten Joyland sopi minulle enemmän kuin hyvin. Tykkäsin kovasti kirjan lämminhenkisestä ja nostalgisesta kerronnasta ja huvipuistomiljööstä. Henkilöistä oli helppo pitää. Kirjan heikkous oli mun mielestä loppu, jossa rynnättiin ihan eri tunnelmaan.
VastaaPoistaMeillä on kovin samanlaiset tuntemukset Joylandista. Lopussa kai piti selvittää, kuka oli murhaaja.
PoistaKingillä on muitakin ei-niin-kauhumaisia kirjoja, kuten Piina (psykologista jännitystä) tai jotkut novellit. Varmasti muutakin. Nautin tästä kirjasta, sen tunnelmasta varsinkin.
VastaaPoistaKingin novelleja on minulle suositeltukin, mutta lähikirjastossa ei sattunut olemaan niitä.
PoistaEn minäkään tykkää kauhusta, mutta siitä ei pääse mihinkään että Hohto/Shining on älyttömän hyvä elokuva. Se johtuu ennen kaikkea Jack Nicholsonin roolisuorituksesta mutta myös ohjauksesta, sen rytmistä, siitä vaivihkaisesta ja eleettömästä tavasta millä siinä ryömitään kirjailijan, Nicholsonin pimenevään mieleen. Ennen kuin varsinainen pimeys pääsee valloilleen.
VastaaPoistaUskon kyllä, että Hohto on hyvä elokuva, mutta en kestä katsoa kauhua.
PoistaKingillä on tosiaan kohtuullisen paljon noita ei-kauhukirjoja, jotka kuitenkin löytyy kirjastoissa kauhun joukosta. Ainakin Suomessa noita kirjoja on myös kustantajan toimesta brändätty vähän kauhun suuntaan, mikä sitten taas aiheuttaa pettymystä meissä, jotka pitävät kauhukirjallisuudesta ja ovat olettaneet saavansa sellaista lukea.
VastaaPoistaJoyland tuottaa varmasti pettymyksen, jos etsii kauhua.
PoistaKingiltä on ilmestynyt myös Mersumies-dekkaritrilogia, suosittelen. Samoin suosittelen lämpimästi Liseyn tarinaa ja Eksyneiden jumalaa, ei niin pelottavaa Kingiä. Tervetuloa Joylandiin -kirjassa oli mukava tunnelma ja ympäristö.
VastaaPoistaKiitos vinkeistä! Niitä voisin yrittää, kun/jos jatkan Kingin parissa.
Poista