Kuukauden nobelisti François Mauriac: Pyhä suudelma

Pyhä suudelma on Jean Péloueyren ja Noémi d’Artiailhin tarina. Rakkaustarinaksi tätä ei voi kutsua, koska rakkautta ei ole.

Jean Péloueyre on pikkukaupungin mahtisuvun ainoa perijä. Hänen ulkonäköään kuvataan heti alussa.

”Hän oli niin pieni, että hän saattoi nähdä mitättömät ja rumat kasvonsa seinäpeilin alemmasta pinnasta: ontot poskensa, pitkän, terävän nenänsä, jonka punainen ja ikään kuin kulunut kärki muistutti pikkupojan ohueksi imemää tikkukaramelliä, otsansa, johon jo oli painunut vakoja ja jonka kanssa lyhyt tukka muodosti terävän kulman.”

Vastenmielisen ulkomuodon lisäksi Jean käyttäytyy omituisesti. Huitoo käsillään ja puhuu itsekseen. Hänen kulkiessaan ulkona kuuluu tyttöjen ”pahanilkisiä nauruntirskahduksia”.

Paikkakunnan kirkkoherra saa päähänsä, että Jeanin on mentävä naimisiin, ja valitsee vaimoehdokkaaksi kauniin Noémi d’Artiailhin, joka kuuluu hyvään, mutta köyhtyneeseen sukuun. Noémi suostuu, koska ” Péloueyren pojalle ei anneta rukkasia”. Jean suostuu ollessaan keskellä uskonnollista kriisiä luettuaan Nietzschen sanoja vallasta, heikkoudesta, säälistä ja kristinuskosta.

Avioliitosta tulee mahdoton. Noémi käyttäytyy mallikelpoisen vaimon tavoin, mutta ei pysty voittamaan fyysistä vastenmielisyyttä. Hän kärsii ja kuihtuu. Jean kärsii, koska näkee vaimonsa kärsivän. Lopulta kumpikin käyttäytyy tavalla, jota joku voisi kutsua pyhimysmäiseksi. Jean hankkii itselleen tuberkuloosin, johon kuolee, ja Noémi vapautuu, tai voisi vapautua. Noémi jää kuitenkin uskolliseksi kuolleelle puolisolleen.

Pyhän suudelman ranskankielinen nimi on Le Baiser au lépreux. Sen selitys on tässä:

”Mutta vaimo taisteli epätoivoisesti inhoaan vastaan, ja tuo taistelu riisti häneltä hänen voimansa. Monesti hän yöllä kutsui Jean Péloueyreä saadakseen hänet tulemaan luokseen, ja kun Jean oli nukkuvinaan, niin hän nousi, antoi hänelle suudelmia – samanlaisia suudelmia, joita muinoin pyhien miesten huulet pakottautuivat antamaan niille, jotka olivat spitaalin saastuttamia.”

Itsensä uhraaminen ja taistelu uskonnon vaatimusten kanssa tuntui aika vieraalta nykyajasta katsottuna. Toisaalta suhtautumisessa ulkoisesti poikkeaviin ihmisiin on edelleen paljon parannettavaa. Pyhä suudelma on kuitenkin tiivis ja kirjoitettu niin, että sen luki mielellään, vaikka aihe ei ihan omalle mielenkiinnon alueelle osunutkaan.

Mauriacilta on suomennettu neljä muuta romaania ja de Gaullen elämäkerta. Blogissa Hyönteisdokumentti on postaukset kahdesta kirjasta: Myrkyttäjätär, ja A Woman of the Pharisees (suomalaiselta nimeltään Täydellisyyden kudos).  Mauriacin kuuluisimmasta teoksesta Käärmesolmusta on kirjoitettu Jokken kirjanurkassa.

François Mauriac: Pyhä suudelma

Suomentanut Arvi Nuormaa

Kustannusosakeyhtiö Aura 1943, 2. painos, 119 s.

Ranskankielinen alkuteos Le Baiser au lépreux 1922