torstai 12. syyskuuta 2019

Mia Couto: Plumeriaveranta

Mia Couto on mosambikilainen kirjailija, oikealta nimeltään António Emílio Leite Couto. Hänet mainitaan joskus mahdollisena Nobel-palkinnon saajana.

Plumeriaveranta kertoo eristyneestä vanhainkodista, jonka johtaja on murhattu. Maputosta saapuu komisario selvittämään tapausta. Rikosromaanista tässä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan Mosambikin sisällissodan seurauksista. Vanhukset tunnustavat yksi toisensa jälkeen tappaneensa johtajan ja kertovat samalla omaa elämäntarinaansa. Sairaanhoitaja selittää myöhemmin komisariolle, miksi he hakevat huomiota.
”Sota on syypää kaikkeen. [- -] Se repi rikki sen maailman, jossa iäkkäitä ihmisiä oli pidetty kunniassa ja johon hekin mahtuivat. Ennen sotaa näitä täällä viruvia vanhuksia rakastettiin. Silloin heidät otettiin vielä avosylin vastaan ja perheet pitivät heistä huolta. Väkivalta nosti sitten esiin toisenlaiset asiat, ja vanhukset karkotettiin maailmasta ja meidän sisimmästämme.”
Kirjassa on piirteitä maagisesta realismista, tai portugalinkielisen Wikipedia-artikkelin mukaan maagisesta animismista. Kertojana on plumeriapuun alle haudattu kuollut, joka on jäänyt harhailevaksi sieluksi. Häntä ohjailee muurahaiskäpy, halakavuma, joka asustaa kuolleiden kanssa. Vanhuksista yksi muuttuu öisin nesteeksi ja nukkuu siksi ammeessa. Varastorakennuksessa on pohjaton kuoppa, johon on hyvä heittää kaikki tuhottava.

Plumeriaverannassa on paljon muihinkin maihin kuin Mosambikiin sopivia ajatuksia, ja erityisesti yksi lause jäi mieleeni:
”Menneisyys tulee säilyttää, muuten koko kansakunnalta menee pohja.”

Mia Couto: Plumeriaveranta
Suomentanut Sanna Pernu
Like 2006, 170 s.
Portugalinkielinen alkuteos A Varanda do Frangipani 1996

***********
Helmet-haasteessa sijoitan Plumeriaverannan kohtaan 24. Sokkona hyllystä valittu kirja, koska se osui kirjastossa käteeni palautettujen kirjojen hyllystä.

6 kommenttia:

  1. Tämän teoksen minä joskus luin ja mieleen jäi tuo mainitsemasi maaginen animismi. Couto taisi jossain novellissaan olla samanlaisilla linjoilla. Tekstisi tuntuisi hyvin kiteyttävän kirjan tarinaa. Olisi oikein hienoa, jos noopeli joskus menisi vaikkapa Mosambikiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nobel-palkinnot ovat olleet kovin Eurooppa-keskeisiä. Afrikkalainen palkittu olisi tervetullut.

      Poista
  2. Muistan tykänneeni tästä kovasta, vaikka kirjan tarkemmat yksityiskohdat ovatkin jo päässeet unohtumaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Plumeriaveranta ei ole juonivetoinen, joten varmaan minunkin muistissani pysyvät parhaiten tunnelma ja jotkut kohtaukset.

      Poista
  3. Vaikuttaa, että osuit sokkona hyvään kirjaan. Laitan lukulistalle. Taas kerran saan sinulta vinkin, kiitos! En muista koskaan kuulleeni plumeria -nimisestä puusta. Näyttää kuuluvan oleanterikasveihin, sen kuulostaa tutummalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava, että löydät vinkkejä! Plumeria piti minunkin etsiä netistä.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.