Mia Couto on mosambikilainen
kirjailija, oikealta nimeltään António Emílio Leite Couto. Hänet mainitaan joskus
mahdollisena Nobel-palkinnon saajana.
Plumeriaveranta kertoo eristyneestä vanhainkodista, jonka
johtaja on murhattu. Maputosta saapuu komisario selvittämään tapausta.
Rikosromaanista tässä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan Mosambikin sisällissodan
seurauksista. Vanhukset tunnustavat yksi toisensa jälkeen tappaneensa johtajan
ja kertovat samalla omaa elämäntarinaansa. Sairaanhoitaja selittää myöhemmin
komisariolle, miksi he hakevat huomiota.
”Sota on syypää kaikkeen. [- -] Se repi rikki sen maailman, jossa iäkkäitä ihmisiä oli pidetty kunniassa ja johon hekin mahtuivat. Ennen sotaa näitä täällä viruvia vanhuksia rakastettiin. Silloin heidät otettiin vielä avosylin vastaan ja perheet pitivät heistä huolta. Väkivalta nosti sitten esiin toisenlaiset asiat, ja vanhukset karkotettiin maailmasta ja meidän sisimmästämme.”
Kirjassa on piirteitä maagisesta
realismista, tai portugalinkielisen Wikipedia-artikkelin mukaan maagisesta
animismista. Kertojana on plumeriapuun alle haudattu kuollut, joka on jäänyt
harhailevaksi sieluksi. Häntä ohjailee muurahaiskäpy, halakavuma, joka asustaa
kuolleiden kanssa. Vanhuksista yksi muuttuu öisin nesteeksi ja nukkuu siksi
ammeessa. Varastorakennuksessa on pohjaton kuoppa, johon on hyvä heittää kaikki
tuhottava.
Plumeriaverannassa on paljon
muihinkin maihin kuin Mosambikiin sopivia ajatuksia, ja erityisesti yksi lause jäi
mieleeni:
”Menneisyys tulee säilyttää, muuten koko kansakunnalta menee pohja.”
Mia Couto:
Plumeriaveranta
Suomentanut Sanna
Pernu
Like 2006, 170 s.
Portugalinkielinen
alkuteos A Varanda do Frangipani 1996
***********
Helmet-haasteessa sijoitan Plumeriaverannan kohtaan 24. Sokkona hyllystä valittu kirja, koska se osui kirjastossa käteeni palautettujen kirjojen hyllystä.
Tämän teoksen minä joskus luin ja mieleen jäi tuo mainitsemasi maaginen animismi. Couto taisi jossain novellissaan olla samanlaisilla linjoilla. Tekstisi tuntuisi hyvin kiteyttävän kirjan tarinaa. Olisi oikein hienoa, jos noopeli joskus menisi vaikkapa Mosambikiin.
VastaaPoistaNobel-palkinnot ovat olleet kovin Eurooppa-keskeisiä. Afrikkalainen palkittu olisi tervetullut.
PoistaMuistan tykänneeni tästä kovasta, vaikka kirjan tarkemmat yksityiskohdat ovatkin jo päässeet unohtumaan
VastaaPoistaPlumeriaveranta ei ole juonivetoinen, joten varmaan minunkin muistissani pysyvät parhaiten tunnelma ja jotkut kohtaukset.
PoistaVaikuttaa, että osuit sokkona hyvään kirjaan. Laitan lukulistalle. Taas kerran saan sinulta vinkin, kiitos! En muista koskaan kuulleeni plumeria -nimisestä puusta. Näyttää kuuluvan oleanterikasveihin, sen kuulostaa tutummalta.
VastaaPoistaMukava, että löydät vinkkejä! Plumeria piti minunkin etsiä netistä.
Poista