perjantai 18. lokakuuta 2019

Clare Mackintosh: Anna minun olla

Clare Mackintosh kirjoittaa suosittuja psykologisia trillereitä. Anna minun olla lähtee käyntiin, kun nuori äiti Anna saa äitinsä itsemurhan vuosipäivänä kortin, jossa lukee

Itsemurhako? Mieti vähän.

Annan molemmat vanhemmat ovat tehneet itsemurhan hyppäämällä jyrkänteeltä mereen, isä ensin, äiti puoli vuotta myöhemmin. Annan on ollut vaikea hyväksyä itsemurhia ja kortin saatuaan hän on entistä vakuuttuneempi siitä että vanhemmat murhattiin. Hän vaatii uutta tutkintaa. Eläkkeellä oleva entinen rikosetsivä Murray Mackenzie ottaa Annan epäilyn vakavasti ja aloittaa tutkimukset omin päin. Murray on jäänyt siviilivirkamieheksi poliisiaseman vastaanottoon, eikä hän saisi enää puuttua rikostutkintaan.

Tuon enempää juonesta ei voikaan sanoa pilaamatta kirjaa lukijalta. Jo kirjan kanteen kirjailijan ja kirjan nimen lisäksi painetut kolme virkettä paljastavat liikaa. Ne eivät kertoneet koko juonta, eivät sentään, mutta latistivat lukukokemusta selvästi. Varsinkaan alkupuolelle ei jäänyt paljon pohdittavaa. Siitä huolimatta Anna minun olla on sen verran pätevä trilleri, että se piti otteessaan ja tuli luetuksi pikaisesti. Mitenkään pelottava se ei ollut.

Sympaattisin hahmo oli Murrey. Hän paneutui juttuun tosissaan ja piti samalla hellästi huolta vaimostaan Sarahista, joka kärsi rajatilapersoonallisuushäiriöstä. Piristääkseen vaimoaan Murrey jutteli hänen kanssaan tutkimuksestaan, mikä ei oikeastaan olisi ollut sallittua. Sarahista oli apua, koska hän osasi katsoa tosiasioita luovasti ja eri näkökulmasta kuin poliisit.

Clare Mackintosh: Anna minun olla
Suomentanut Päivi Pouttu-Delière
Gummerus 2018, 438 s.
Englanninkielinen alkuteos Let Me Lie

***********
Helmet-haasteen kohta 19. Et pidä kirjan nimestä on osoittautunut minulle vaikeaksi. Sijoitan nyt tämän kirjan siihen kohtaan, lähinnä siksi että nimi Anna minun olla ei ole iskevä kuten trillerillä pitäisi olla. Edellisen lukemani Mackintoshin kirjan nimi oli Annoin sinun mennä. Nimet eivät ole tehokkaita ja ne on vaikea muistaa tai ainakin menevät sekaisin.

6 kommenttia:

  1. Minustakin nämä kirjojen nimet muistuttavat liikaa toisiaan. Tykkään, kun dekkarin nimestä jo näkee, että mikä kirja on kyseessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ja nimenomaan trillerin nimen pitäisi olla helposti mieleen jäävä.

      Poista
  2. En tiedä, onko nimissä haettu jotain yhtäläisyyttä tarkoituksella, mutta ainakin minulta ne menevät sekaisin. Mackintoshin dekkareista olen kyllä tykännyt, myös tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimet ovat suoria käännöksiä englannista, joten ehkä ne ovat tarkoituksella samantyyppisiä.

      Poista
  3. Olen lukenut nyt kaksi Mackintoshin kirjaa enkä ole oikein vakuuttunut. Joku niissä tökkii, vaikka periaatteessa niissä ei olekaan vikaa. Kaipaan ehkä enemmän jännitystä. Saatan silti lukea tämänkin, joku näissä kuitenkin kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On totta, että Mackintoshin kirjat eivät ole kovin jännittäviä trillereiksi.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.