maanantai 20. tammikuuta 2020

Oliver Friggieri: Viimeinen faldetta

Kirjan koko nimi on Viimeinen faldetta ja muita pieniä tarinoita Maltalta. Nimen mukaisesti kirja sisältää 12 lyhyttä kertomusta.

Useimmissa tarinoissa kerrotaan jollakin tavalla yhteisön ulkopuolelle jääneestä ihmisestä. Niminovellissa vanha Ġeżabel kerjää pukeutuneena ”rispaantuneeseen faldettaansa, maltalaisnaisten perinteiseen viittaan”. Häntä pilkataan ja loukataan, kunnes tuntematon autoilija tönäisee häntä ja hän loukkaantuu. Ġeżabelille tuodaan ruokaa ja uusia vaatteita. Kun hänet houkutellaan luopumaan vanhasta faldettastaan, hän ei tunne enää olevansa sama ihminen kuin ennen.

Tarinassa Koranta nelikymppinen vanhapiika rukoilee joka päivä pyhältä Joosefilta miestä, joka rakastaisi häntä. Jostain syystä Korantaakin pilkataan. Jopa sitten, kun hän menee naimisiin peltiseppä Indrin kanssa, ihmiset kerääntyvät kirkon ulkopuolelle  metelöimään ja naureskelemaan. Muissa kertomuksissa on esimerkiksi vanha resuinen mies, joka kulkee aina säkki olalla ja jolla äidit pelottelevat lapsiaan, sekä mies, joka vaimonsa kuoltua kerää talonsa täyteen kulkukoiria.

Poikkeusihmisistä kertovat novellit ovat alakuloisia, jotkut jopa julmia.

Muutamassa tarinassa on merellä ja myrskyllä suuri rooli. Surullisessa novellissa Meripoika äitinsä ja sisarensa kanssa asuva Bertu hankkii lisärahoja soutamalla merimiehiä satamasta laivaan. Yhtenä myrskyisenä iltana äiti luulee pojan kadonneen ja lähtee etsimään tätä. Poika ehtii kotiin ennen äitiä ja odottaa siskon kanssa.
”Menimme molemmat ikkunaan ja avasimme luukut painostavan hiljaisuuden vallitessa. Kylmä tuuli piiskasi vasten kasvoja, ja sade jatkui yhä rankkana. Vaikka me kastuimme ja meitä palelsi, katselimme huolestuneina ulos, kunnes sisareni alkoi taas nyyhkyttää. Huomasin, että hiljaisia kyyneliä valui myös omia poskiani pitkin. Itkin äitini, itseni ja sisareni vuoksi, enkä vain kyseisen yön, vaan kaiken eletyn takia.”
Viimeinen faldetta on ilmestynyt vuonna 1986, mutta sen tarinat tuntuvat vievän vanhempaan aikaan. Ehkä tarkoitus onkin kuvata elämäntapaa, joka hapertuu ja häviää kuin Ġeżabelin faldetta.

Maltalaisiin tarinoihin ovat tutustuneet myös Suketus ja hdcanis.

Oliver Friggieri: Viimeinen faldetta ja muita pieniä tarinoita Maltalta
Suomentanut Laura Ivaska
Scripta Manent 2012, 110 s.
Maltankielinen alkuteos Stejjer Għal Qabel Jidlam 1986
Suomennettu italiankielisestä käännöksestä Storie per una sera (1994) vertaamalla sitä englanninkieliseen käännökseen Koranta and other Short Stories from Malta (1994)

***********
Maltalla on hieman yli 400 000 asukasta. Kirja sopii Helmet-haasteen kohtaan 10. Kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa.

2 kommenttia:

  1. Kiinnostavaa: vaikka käytit adjektiiveja alakuloinen ja julma, niin varaukseen meni, sillä uteliaisuus tyystin tuntemattomiin Friggieriin ja faldettaan sekä yleensä maltalaiskirjailijoihin voitti kirkkaasti.
    Kiitos tämän kuriositeetin esittelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Julmuus on tarinoissa henkistä julmuutta poikkeavuutta kohtaan, ja sitähän esiintyy nykyisinkin. Minä valitsin tämän luettavakseni nimenomaan Maltan vuoksi. En ole ennen lukenut sieltä mitään.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.