Rosa Montero: El peso del corazón

El peso del corazón (sydämen paino) kertoo androidi Bruna Huskysta, joka toimii yksityisetsivänä 2100-luvun alun maapallolla. Bruna saa toimeksiannon rikkaan yritysjohtajan leskeltä. Tehtävä johtaa hänet suurten kysymysten jäljille.

Kirjan androidit muistuttavat elokuvan Blade Runner replikantteja. Bruna Husky on aivan kuin ihminen, mutta hänellä on elinaikaa vain kymmenen vuotta. Hän tietää olevansa androidi ja tietää elävänsä vain kymmenen vuotta. Hän tietää myös jäljellä olevan elinaikansa. Kolme vuotta, kymmenen kuukautta ja neljätoista päivää – lukema kirjan alussa. Bruna on erikoislaatuinen sikäli, että hänelle muistoja ohjelmoinut memorista on käyttänyt omia lapsuusmuistojaan onnellisten standardimuistojen sijasta. Muistot vaikuttavat hänen luonteeseensa ja käytökseensä.

Kirjan maailmassa maapallo on pahoin saastunut. Ilmastonmuutoksen ja sotien vuoksi ihmisten määrä on pudonnut neljään miljardiin. Vähiten saastuneilla alueilla saa asua vain, jos on varaa maksaa. Köyhimmät on aidattu Vyöhykkeelle Nolla. Teknisesti ja tieteellisesti on edetty nykyajasta. Teleportaatio on onnistuttu kehittämään. Sillä on tosin haitallisia piirteitä eli siirtymissä saattaa tulla virheitä, joten sen käyttöä rajoitetaan. Maata kiertää kaksi valtavaa avaruusasemaa. (Avaruusasema on väärä sana, mutta en keksinyt parempaakaan.) Ne ovat itsenäisiä valtioita ja niissä on satoja miljoonia asukkaita. Toisen valtiomuoto on totalitaarinen diktatuuri ja toisessa on vallalla fundamentalistinen uskonnollisuus. Bruna Huskyn on käytävä jäkimmäisellä tutkimustensa aikana. Siellä on käytössä ankara kastilaitos, naiset ovat täysin arvottomia ja yhteiskunta jäljittelee näennäisesti keskiaikaa, vaikka sen olemassaolon takeena on korkea teknologia ydinreaktoreineen.

Avaruuden sijasta loppunäytös tapahtuu suomalaisen lukijan yllätykseksi Olkiluodossa. Helsinki on tuhoutunut, ja Bruna kumppaneineen matkustaa Jyväskylän kautta Tampereelle ja sieltä rajasotien vaaralliseksi tekemää reittiä Poriin. Tampereelle kirjailija Montero on sijoittanut Maarit Verrosen kadun! Olkiluotoon päädytään Onkalon eli ydinjätteiden loppusijoituspaikan vuoksi.

Taas kerran lukiessani ihailin kirjailijan kykyä luoda uutta maailmaa ja käsitellä sen kautta suuria kysymyksiä, ilmastonmuutosta, ydinenergiaan liittyviä vaaroja, teknologian kehitystä ja epädemokraattisia yhteiskuntarakenteita. Ja kaiken tämän lisäksi ihmisyyttä, kuolevaisuutta ja muistoja. Kirjan nimi tulee Macbethista (Paavo Cajanderin suomennos):

Taikaa

Sull’ eikö mielen tautiin, taitoa

Nykiä surun juuret muistist’ irti,

Aivoista kaikki tuskan piirteet poistaa

Ja armaall’ unheen vastamyrkyllä

Tuhota rinnasta se tuhon aine,

Mi jäytää sydäntä?

Espanjaksi:

¿No puedes curar una mente enferma, arrancar de su memoria una pena arraigada, borrar las angustias grabadas en el cerebro y, con algún dulce antídoto de olvido, limpiar el pecho oprimido de las materias peligrosas que pesan sobre el corazón?

Rosa Montero: El peso del corazón

Booket 2016, 397 s. (ensimmäinen painos 2015)

*********** 

Kirja on sijoitettu 2100-luvulle, joten se sopii Helmet-haasteen kohtaan 28. Tulevaisuudesta kertova kirja.