”Sisäisestä ja ulkoisesta
maailmasta tehdyt kartat” – niitä Vaeltajissa
tutkitaan. Ulkoinen maailma on ollut jonkinlaisessa järjestyksessä
Kopernikuksesta alkaen. Kirjaan on painettu historiallisia karttoja maailman
jokien vertailusta Kiinan kaupunkien kautta New Yorkiin.
Ihmisen sisäinen kartta avataan
kirjaimellisesti, kun minäkertoja kiertää maailmalla tutkimassa lääketieteen
historian museoita. Niiden näyttelyesineissä on eri tavoin konservoituja
sisäelimiä ja kuriositeetteja, mutta myös nykyaikaisen plastinaation mahdollistamia
kokonaisia ruumiita.
Vaikka Vaeltajissa on minäkertoja, hän on äänessä vain välillä. Silloin
kun on, hän kertoo matkoilla tapaamistaan ihmisistä ja pohtii matkustamisen
välttämättömyyksiä, lentokenttiä, yöjunia, opaskirjoja, hotellien auloja.
Muuten kirjassa on pitkiä erillisiä tarinoita sekä lyhyitä, lähes
aforisminomaisia lukuja. Pitkät kertomukset vaihtelevat 1600-luvun anatomin
Philip Verheyenin elämästä professoriin, joka eläkepäivinään pitää
risteilyturisteille esitelmiä Kreikan historiasta.
Vaeltajissa ei ole varsinaista juonta, mutta
siinä on kuitenkin elämän kaari – matka –
alkaen hetkestä, jolloin lapsi tajuaa olevansa olemassa. Vaeltajat on monitasoinen teos, jonka
kiehtovaa filosofisuutta en osaa kuvata. Siitä jäi päällimmäisenä mieleen kaksi
ajatusta:
Entä jos maailma onkin pelkkä
panoptikum?
” Pyhiinvaelluksen määränpää on
aina toinen pyhiinvaeltaja.”
Olga Tokarczukilta on suomennettu
vain kaksi romaania Vaeltajien
lisäksi. Löysin niistä seuraavat kirjoitukset:
Päivän talo, yön talo, Kirsin kirjanurkka
Alku ja muut ajat,
Hyönteisdokumentti
Olga Tokarczuk:
Vaeltajat
Suomentanut Tapani Kärkkäinen
Otava 2019, 426 s.,
ilmestynyt ensimmäisen kerran 2012
Puolankielinen alkuteos Bieguni 2007
**********
Vaeltajista saan ensimmäisen
osuman tämän vuoden Helmet-haasteeseen. En osaa puolaa, joten kirja sopii kohtaan 32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa.
Kuvauksestasi tulee mieleen Sebaldin Austerlitz. Tuommoista filosofista vaeltamista, kuvia matkan varrelta ja ajatusten virtaa.
VastaaPoistaAusterlitzia en olekaan lukenut. Sitä voisi kokeilla.
PoistaJuu, kaipa näitä Tokarczukeja pitää lukea lisää.
VastaaPoistaValitettavasti niitä on vielä kovin vähän tarjolla suomeksi.
PoistaNiitä on ruotsinnettu enemmän, koin lukemisen haastavaksi kun oli paljon eläimiin liittyviä sanoja joka ei ole vahvuuksiani ruotsissa mutta sanakirjasta löytyy.
VastaaPoistaTokarczuk ei varmaankaan ole helppoa luettavaa vieraalla kielellä.
PoistaKiitos tästä kirjan esittelystä. En ole lukenut yhtään tämän nobelistin kirjaa ja aiemmin on tuntunut, että antaapa olla minun puolestani. Postauksesi oli kiinnostava, eli saatanpa tarttua tähän kirjaan jossakin vaiheessa. Hyviä lukukokemuksia tälle vuodelle!
VastaaPoistaOlen lukenut Tokarczukilta myös romaanin Alku ja muut ajat. Molemmat lukemani ovat varsin samantyyppisiä, ja aivan sujuvaa luettavaa. Hyvää lukuvuotta sinullekin!
PoistaKiitos tästä arviosta, joka kannustaa jatkamaan uuteen nobelistiin tutustumista. Minulla on kesken Alku ja muut ajat, se on sen tyypin teos, jota tod.näk. kampaan läpi pari vuotta, mutta onneksi teoksen ilmapiirikin huokuu omanlaistaan kiireettömyyttä. Puola on muutenkin minulle aika vieras kirjamaa, joten tutustuttavaa riittää.
VastaaPoistaTokarczukin teoksissa on paljon ajatuksia ja takana paljon tietoa. Hitaasti lukeminen on varmasti hyvä ratkaisu.
PoistaKuulostaapa mielenkiintoiselta. Tosin epäilen tämän vaativan ehkä loma-ajan lukuhetkeksi. Vaatinee jonkinlaista keskittymiskykyä.
VastaaPoistaKyllä. Jos tarvitsee jotakin viihdyttävää ja rentouttavaa luettavaa kuten dekkareita, niin juuri silloin ei ehkä kannata tarttua Tokarczukiin. Minäkin luin tämän joulun aikaan.
PoistaTämä kirja sekä kiinnostaa että ei kiinnosta. Pohtivuus ja elämänkaari kiehtovat, mutta sitten toisaalta mahdollinen sirpalemaisuus ei innosta. Ehkä pitäisi kuitenkin jotain Tokarczukin kirjaa kokeilla ihan yleissivistävässä mielessä. Olen jotain hänen kirjojaan lääppinyt kirjastossa, mutta en ole lainannut.
VastaaPoistaMolemmat lukemani kirjat ovat olleet sirpaleisia. Käsittääkseni Tokarczukilla on myös toisentyyppisiä kirjoja, niitä ei vain ole suomennettu. Englanniksi käännettynä voisi hyvinkin löytyä.
PoistaKuulostaapa erikoiselta teokselta. Toisaalta sillä tapaa kiehtovalta, että se ehkä veisi arjesta irralleen, mutta toisaalta myös kirjalta, johon pitäisi pystyä keskittymään. Tällä hetkellä tuntuu, että itsellä keskittymiskyky on tiukassa kevyemmässäkin kirjallisuudessa. Mutta jossakin hetkessä, miksi ei?
VastaaPoistaVaeltajiin pitää keskittyä, mutta toisaalta kirjaa on aivan sujuva lukea eli se ei ollut minusta mitenkään vaikea.
VastaaPoista