Omovo haluaa taiteilijaksi. Hän
piirtää ja maalaa töiden jälkeen. Tylsässä konttorityössä on käytävä, jotta
saisi rahaa. Nyt Omovo on rakastunut. Rakkaus on salaista, koska sen kohde Ifeyinwa
on toisen miehen vaimo.
”He seisoivat hetken
lähekkäin. Sitten Omovo siirtyi niin lähelle, että Ifeyinwan rinnat koskettivat
hänen rintaansa. Ympärillä kuhisevassa ihmishyörinässä Omovosta tuntui kuin
maailma pakkautuisi heidän päälleen. Ifeyinwa seisoi hievahtamatta, vain rinnat
hieman kohoillen, ja hänen liikkumattomuudessaan oli jotakin aistillista ja
kokoon kiertynyttä. Omovo aisti Ifeyinwan olemuksen niin väkevästi, että hänen
jalkansa alkoivat vapista.”
Omovo asuu isänsä ja tämän uuden
vaimon kanssa Lagosissa alueella, jota kutsutaan ghetoksi. Heidän asuntonsa naapurusto
muodostaa pihapiirin, jossa siivotaan, pestään pyykkiä, ryypiskellään Ogogoroa,
juhlitaan ja juorutaan yhdessä. Siellä mikään ei pysy piilossa.
Omovon ja Ifeyinwan rakkaustarinan
taustalla elää Lagos. Likaisen ja siivottoman gheton asumuksissa juoksentelevat
rotat, gekot ja liskot. Sen kujilla lainehtivat likavedet. Toisaalla on parempiosaisten
kaupunki, jonne gheton asukkaat matkaavat aamuisin töihin täpötäysissä
busseissa, joihin mahtuakseen on tapeltava. Korruptio kukoistaa kaikkialla, jopa
yksityisissä firmoissa kuten Omovon työpaikalla, jossa asiointia vauhdittavat
lahjukset.
Omovo on välillä epävarma
taiteilijuutensa suhteen. Hän kärsii tyhjän kankaan edessä. Hän repii
hahmotelmiaan. Hän uppoaa omiin näkyihinsä. Omovosta taiteen korkein tehtävä on
”saada ihmiset tuntemaan
enemmän, näkemään enemmän, tuntemaan täydemmin, näkemään todemmin”.
Hänen ensimmäinen galleriaan
myytäväksi hyväksytty maalauksensa takavarikoidaan, koska sen sanotaan
pilkkaavan Nigerian kehitystä. Hyvä ystävä vanha taiteilija Okocha yrittää
saada Omovon ymmärtämään, että kaikki, mitä hän nyt kokee, kerääntyy
varastoksi, josta hänen taiteensa syntyy.
Yhtä paljon – tai ehkä enemmänkin
– kuin rakkaudesta Vaarallista rakkautta kertoo tuskallisesta kasvamisesta
taiteilijaksi.
Ben Okri: Vaarallista rakkautta
Suomentanut Seppo Loponen
Otava 1996, 426 s.
Englanninkielinen alkuteos Dangerous Love 1996
***********
Helmet-haaste: kohta 6. Kirja kertoo rakkaudesta.
Minua kiinnosti tämä kirja jo silloin, kun sitä näki aika uutena kirjastossa, mutta näin ovat vuodet vierineet... Vieläkin se on kyllä välillä tullut mieleen, ja vielähän sen myös ehtii lukea! Muitakin afrikkalaisia kirjailijoita on lukulistalla, kunhan ehtisin joskus heihin asti.
VastaaPoistaMinä olen yrittänyt laajentaa lukualuettani Afrikkaan. Sieltä löytyy ehdottomasti tutustumisen arvoisia kirjailijoita, niin kuin Okrikin.
PoistaMinulla on tämä Okrin kirja hyllyssäni enkuksi. Ostin sen joskus osittain erityisen kauniin kantensa takia (minun painoksessa kannessa on maalaus jossa on mm. peura), vaikka toki itse kirjakin kiinnosti. Sitten se hautautui hyllyyn, mutta putkahti taas mieleeni kirjoitustasi lukiessani.
VastaaPoistaOnko tässä kummoisempaa juonta vai onko enempi ajatus- ja tunnelmakirja?
On tässä kaikenlaisia tapahtumia, ja rakkaustarina etenee, mutta enemmin Vaarallista rakkautta on ajatus- ja tunnelmakirja. Omovon mielenliikkeitä seurataan.
PoistaLuin Okrin esseekokoelman viime vuonna ja pidin siitä kovasti, kiva lukea myös hänen romaanistaan!
VastaaPoista