Maanalainen
rautatie oli verkosto, joka auttoi Yhdysvaltojen eteläosista paenneita orjia
pääsemään turvaan orjuuden lakkauttaneisiin osavaltioihin tai Kanadaan. Colson Whitehead tuo pakotien
lähelle kuvaamalla sitä plantaasiorja Coran kautta.
Cora lähtee pakomatkalle sen
jälkeen, kun on puolustanut pikkupoikaa, jota julma isäntä hakkasi. Hän pakenee
yhdessä Caesarin kanssa, joka on houkutellut Coraa mukaansa jo jonkin aikaa.
Matka kestää kauan. Siinä on pitkiä pysähdyksiä, joiden aikana eletään
väärennetyn henkilöllisyyden turvin tai ollaan piilossa, jopa kuukausia. Turvapaikkoja
järjestävät orjuutta vastustavat ihmiset, jotka ovat hengenvaarassa siinä missä
autettavansakin. Turvallisuudentunne on vaarallinen.
Ihmisarvon täydellinen nollaaminen
näkyy selvimmin, kun Cora joutuu ensimmäisessä pysähdyspaikassaan
näyttelyesineeksi Luonnonihmeiden museoon. Sinne oli rakennettu vääristellyt
kuvaelmat afrikkalaiskylästä, orjalaivalta ja plantaasilta.
Cora on järkevä ja älykäs. Hän
oppii matkansa aikana lukemaan. Hän on myös rohkea ja tarvittaessa
aloitekykyinen. Piilotellessaan hänellä on aikaa miettiä asioita.
”Randallin
plantaasilla Cora oli kuullut monta kertaa Michaelin lausuvan ääneen
itsenäisyysjulistusta niin että ääni oli kaarrellut talojen yllä kuin vihainen
aave. Cora ei ollut ymmärtänyt kuulemaansa, ei ainakaan suurinta osaa siitä,
mutta hän ymmärsi mitä tarkoitti luotu tasa-arvoisiksi. Julistuksen
kirjoittaneet valkoiset miehet eivät ymmärtäneet tekstiään itsekään, jos kaikki
ihmiset ei todellisuudessa tarkoittanut kaikkia ihmisiä.”
Maanalainen rautatie järkyttää joillakin
kohtauksillaan. Se on tärkeä muistutus ajoista, joilla on ollut kauaskantoiset
seuraukset Yhdysvaltojen historiassa. Kirjana se on hieno, taitava ja
otteessaan pitävä.
Maanalaisesta rautatiestä on kirjoitettu paljon, mm. blogeissa Eniten minua kiinnostaa tie ja Mummo matkalla.
Colson Whitehead: Maanalainen rautatieSuomentanut Markku Päkkilä
Otava 2021, 341 s.
Englanninkielinen alkuteos The Underground Railroad 2016
***********
Helmet-haasteessa sijoitan Maanalaisen rautatien kohtaan 33. Kirjassa opetetaan jokin taito, koska Coraa opetetaan lukemaan.
Colson Whitehead riisuu lukijansa aseettomaksi, kuten kävi jo edellisen, "Nickelin poikien" kanssa.
VastaaPoistaNautinnollista ja koskettavaa, verbaliikaltaan mainiota, historiallisin raamein kehystettyä luettavaa, joten toivottavasti saamme lisää suomennoksia ja kirjailijan ura jatkuu yhtä kiinnostavissa merkeissä:)
Maanalainen rautatie on ensimmäinen lukemani Whiteheadin kirja, mutta ei varmasti viimeinen.
PoistaTämä kyllä kiinnostaa, täytyy laittaa lukulistalle. Kiva kun sinä olet tykännyt tästä. Luin Nickelin pojat, joka oli todella vaikuttava kirja.
VastaaPoistaPidin paljon. Aihe on rankka, mutta kirjaa ei ole vaikea lukea.
PoistaTämä oli upea kirja ja muistutti taas kerran Yhdysvaltojen käsittämättömän rumasta menneisyydestä.
VastaaPoistaJa ehkä auttaa ymmärtämään maan nykyisyyttä.
PoistaTämä on ehdottomasti lukulistalla!
VastaaPoistaKannattaa lukea, suosittelen!
PoistaHieno ja rankka romaani. Ja silti jotenkin "kevyt", ei painu taakkansa alle.
VastaaPoistaJoo, niin on. Aiheesta huolimatta tämän pystyi hyvin lukemaan.
PoistaJärkyttävä aihepiiri. Orjuus. Whiteheadista on tullut yksi kiinnostavimmista kirjailijoista aiheidensa ja teemojensa, sekä sen vuoksi, että hän kirjoittaa mustien kokemasta sorrosta, mikä ei ole loppunut vieläkään.
VastaaPoistaOlen lukenut myös Nickelin pojat. Suosittelen molempia kirjoja.
Tämän kokemuksen jälkeen aion lukea myös Nickelin pojat.
Poistalainasin kirjastosta mut ei tullut luettua
VastaaPoistaHarmi. Minusta tämä oli hyvä.
Poista