Romulus on
rakkauskertomus 1800-luvun lopun Kööpenhaminan varakkaiden porvarien piiristä.
Esther Berkow on liikemiehen tytär. Gustaf Zeuthenin isä on lääkäri ja
professori. Kun Esther ja Gustaf lähentyvät ensimmäisen kerran, Gustaf
rakastuu, mutta Esther on vielä liian nuori tuntemaan samoin ja vetäytyy. Muutaman
vuoden väliaikana Gustaf valmistuu lääkäriksi ja opiskelee ulkomailla. Esther
varttuu nuoreksi naiseksi. Kun he tapaavat uudestaan, alkaa kypsempi
tutustuminen. Molempien mielenliikkeitä seurataan, joten heidän käytöksensä
kulloisetkin syyt ovat tiedossa.
Kirjan
ilmestymisajan huomioon ottaen siinä on jopa feministisiä piirteitä. Esther ei
aina käyttäydy tavalla, jota hänen säätynsä tytöiltä odotetaan. Hänen
vastakohtanaan on tavanomaisen muotin omaksunut Henriette, johon Gustaf luulee
aluksi rakastuneensa. Esther on rohkea ja uskaltaa sanoa mielipiteensä. Hän
lukee kirjoja historiasta, ja hänestä historiaa pitäisi opettaa
kulttuurihistorian näkökulmasta. Hän lukee muutakin, esimerkiksi Stuart Millin
logiikkaa.
Gustafillakin
on varsin moderni näkemys, kuten seuraavasta illanvieton kevyen keskustelun
lomassa ilmaistusta mielipiteestä selviää.
”Innan de riktigt visste af någonting, hade det ena
ordet gifvit det andra, tills de kommit in på frågan om äktenskapet och kvinnans
emancipation. Gustaf trodde, att så snart kvinnan blef ekonomiskt likställd med
mannen, skulle den nuvarande formen för äktenskapet falla bort af sig sjelf, då
det blott var kvinnans brist på förmåga att försörja sig, som höll de flesta
äktenskap tillsammans.”
Kirjan
nimi Romulus tulee hevosesta, jolle Esther on antanut nimen. Esther ja
Gustaf käyvät ratsastamassa kasarmin maneesissa. Romulusta koulutetaan
sotilashevoseksi, mutta se on joutunut ymmärtämättömän ja julman kersantin
käsiin. Esther ja Gustaf tunnustavat toisilleen rakkautensa vasta, kun tapahtuu
välikohtaus, jossa Esther lyö piiskalla Romulusta kiduttavaa kersanttia, ja
Gustaf ilmoittautuu ritarillisesti Estherin suojelijaksi. Romulus on
rakkaustarinan onnellisen päätöksen päätähti.
Romulus on rakkauskertomus,
mutta sen psykologinen painotus on vahva, eikä se ole lainkaan imelä. Hyvin
viehättävä kirja.
Vanhahtavan
ruotsin lukeminen oli jossain määrin työlästä. Useat sanat kirjoitettiin eri
tavalla kuin nykyisin. Taivutusmuodot olivat myös erilaisia, mutta niihin
tottui lukiessa. Romuluksessa ratsastettiin paljon, ja ratsastussanasto
olisi ollut minulle outoa nykyruotsiksikin.
Karl Gjellerup: Romulus
Ruotsintanut A. Rundberg
Bonnier 1884, 222 s.
Tanskankielinen alkuteos Romulus 1883
***********
Helmet-haaste: kohta 45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.
kiitos muistutuksesta, häntä en vielä lukenut.
VastaaPoistaRuotsiksi on Gjellerupin tuotantoa varmaan valittavana enemmänkin.
PoistaLuin Henrik Pontoppidanin Aave -romaanin, siinä kyseenalaistetaan avioliitto ja tuon ajan moraali, eli olisiko näitä herroja, yhdistänyt muukin kuin synnyinmaa?
VastaaPoistaOlen lukenut Pontoppidanilta vain romaanin Onnen poika. Siitä en muista tuon tyyppistä pohdintaa, mutta tietysti eri kirjoilla on eri painotukset.
PoistaBloggaus Aaveesta tulee ulos lokakuussa, kun on sitten se uuden nobelistinkin aika :)
PoistaSelvä. Käynpä sitten lukemassa postauksesi.
Poista