Animalian runot kohdistavat katseen luontoon ja eläinten kohteluun, mutta siinä on runoja muistakin aiheista, kuten kuoleman läheisyydestä ja mummoista. Mummorunojen otsikkona on Mummografiaa. Runokokoelmassa on tietysti rakkausrunoja, varsinkin myöhäisestä rakkaudesta.
– No jos sinä kerran välttämättä
haluat tunnustuksia,
niin olkoon menneeksi:
minulla on ollut
kolmekymmentäkuusi rakastajaa.
Kyllä. Olet oikeassa,
se on aivan liikaa.
Kolmekymmentäviisi olisi riittänyt.
Mutta rakkaani, se kolmaskymmeneskuudes
olet sinä.
Luontorunoissa muun muassa perhonen, käärme ja kuusi puhuvat runoilijan kautta. Osiossa Animalia julmat eläinkokeet saavat tuomion. Lihan syöminen nähdään tuhotun elämän näkökulmasta. Runoilija herättelee lukijaa.
Minä riipun sinun olkapäilläsi tapettuna.
Minä pelkään kun lähestyt pihdit kädessä.
Minä istun ja odotan sinun häkissäsi.
Minä palelen. Minulla on ahdasta.
Minuun koskee.
Olet unohtanut jotain oleellista.
Olet unohtanut että
minä olen minä.
Ei tämä ole stressiä.
Minä kärsin.
Eeva Kilpi oli todella edellä aikaansa. Animalia on ilmestynyt jo 1987.
Sanokaa minulle yksi asia
jolla ihminen on hyödyttänyt luontoa.
WSOY 1987, 91 s.
***********
Helmet-haaste: 40. Kirjassa kerrotaan eläinten oikeuksista.
Eeva Kilpi oli todella edellä aikaansa! Ei tuolloin juurikaan puhuttu luonnon puolesta. Olen lukenut Kilven kootut runot ja tämä oli siinä myös.
VastaaPoistaMinulla on Kilven kokoelmat Laulu rakkaudesta ja muita runoja sekä Terveisin. Lueskelen niitä silloin tällöin, koska hänen runonsa ovat niin ihania.
PoistaIhania runoja. Eka näyte on oikein hauska, kompakti runo jossa mukavan vastaanpanematon sanoma. Kyllä Eeva Kilpa on ollut aikaansa edellä, kuten kirjailijat, ajattelijat usein ovat.
VastaaPoistaNämä Kilven runot ovat aivan ajankohtaisia tällä hetkellä.
PoistaEeva Kilpi on tavassaan katsoa ja kokea elämää sekä pukea se sanoiksi omaa luokkaansa. Hänen tuotantonsa pariin tulee aina aika ajoin palattua yhä uudelleen.
VastaaPoistaEdellä aikaansa: painokas kyllä! Loppulauseen kysymykseen jää vastaukseksi pitkä hiljaisuus...
Loppulauseen irrotin yhden runon keskeltä. Se jäi ajatuksena vastustamattomasti vaivaamaan.
PoistaOlen lukenut Eeva Kilveltä vasta yhden teoksen (ei ollut tämä). Hänellä on todella hienoja runoja!
VastaaPoistaJa hänen proosansakin on hyvää, esimerkiksi Tamara.
PoistaKilpi olisi voitu palkita nobelilla ja vielä ehtisi. Luin tämän silloin itsenäisyyden juhlavuonna ja tämä on upea. Kiitos esittelystä.
VastaaPoistaEn ollut lukenut Animaliaa aiemmin. Kyllä kannatti.
Poistatämä puuttuu Kilpi-hyllystäni
VastaaPoistaAnimaliaa ei taida enää löytyä muualta kuin antikvariaateista, jos sieltäkään.
Poista