Toisten maa aloittaa Slïmanin isoäidin
elämään perustuvan trilogian. Tämän ensimmäisen osan alaotsikkona on Sotaa,
sotaa, sotaa.
Ranskalainen Mathilde menee
toisen maailmansodan loppuvaiheessa naimisiin marokkolaisen Aminen kanssa. Amine
on taistellut ranskalaisten joukoissa ja joutunut saksalaisten sotavangiksi. Mathilde
ihastuu hänen komeuteensa ja erilaisuuteen. Hän kaipaa elämäänsä seikkailua,
jotakin muuta kuin tasaista ranskalaisrouvan elämää.
Marokossa Mathilde ja Amine
asettuvat Aminen perimälle maatilalle, jonka maaperä ei ole kovin
hedelmällinen. Tila teettää Aminella valtavasti töitä. Mathilde on kummajainen:
ranskalaisnainen naimisissa marokkolaisen kanssa. Läheisen kaupungin
ranskalaiset vierastavat häntä. Kun he liikkuvat yhdessä, Aminea saatetaan
luulla hänen autonkuljettajakseen.
”Miten Mathilde olisi voinut
myöntää, että hänen sodan aikana tapaamansa mies ei enää ollut sama ihminen?
Huolten ja nöyryytysten painama Amine oli muuttunut ja synkistynyt. Miten monet
kerrat Mathilde olikaan miehen käsipuolessa kävellessään tuntenut ohikulkijoiden
painokkaan katseen.”
Tytär Aicha laitetaan nunnien
pitämään kouluun, jossa vieraus siirtyy sukupolvelta seuraavalle.
”Aicha ei ollut täysin
marokkolainen mutta ei liioin kuulunut noihin eurooppalaisiin maanviljelijöiden,
onnenonkijoiden tai siirtomaahallinnon virkamiesten lapsiin, jotka hyppivät
pihassa ruutua. Hän ei tiennyt, kuka hän oikein oli, ja nojaili siksi omissa
oloissaan koulun tulikuumaan seinään.”
Toisten maan ainekset ovat lupaavia: poikkeuksellisen
maahanmuuttajan kokemukset ja hänen yrityksensä sopeutua uuteen elämään, josta
ei tullut sellaista kuin hän oli kuvitellut. Marokon itsenäistymisvuoden 1956
lähestyessä kasvava väkivallan uhka lisää jännitettä. Kaikesta tästä huolimatta
Toisten maa jäi minulle vaisuksi lukukokemukseksi ja Mathilde etäiseksi.
En osaa oikein sanoa syytä siihen, ehkä jonkinlainen hajanaisuus ja välillä
pinnallinen teksti.
Toisten maata on luettu monessa blogissa. Esimerkiksi Hemulin kirjahyllyssä kirjaa pidettiin loistavana ja koskettavana, Kirjaluotsissa jäätiin kaipaamaan jatko-osia, jotta tarina ei jäisi puolivillaiseksi, ja Lukutuuliassa kirjaa pidettiin yllätyksettömänä, mutta lukukokemusta positiivisena.
Leïla Slimani: Toisten maa
Suomentanut Lotta Toivanen
WSOY 2021, 325 s.
Ranskankielinen alkuteos Le pays des autres 2020
***********
Helmet-haasteessa sijoitan Toisten maan kohtaan 47. ja 48. Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta. Toinen kirja on Tahar Ben Jellounin Lähtö, jossa myös käsitellään maahanmuuttoa. Siinä marokkolaiset muuttavat pois maastaan.
Ihan OK tämä oli mielestäni, ei kuitenkaan niin vetävä kuin ajattelin sen olevan aiheensa perusteella. Todennäköisesti kuitenkin haluan lukea jatko-osankin.
VastaaPoistaMinä ehkä odotin enemmän kuin sain, juuri aiheen vuoksi.
PoistaMonellakin tapaa mielenkiintoinen ja kiinnostava trilogian aloitusosa. Mieleenpainuva teos, josta pidin todella paljon.
VastaaPoistaLukemissani blogikirjoituksissa Toisten maasta on yleensä pidetty kovasti.
PoistaMinulla tämä oli lainassa mutta palautin lukemattomana. Ei tuntunut olevan oikea aika tälle kirjalle.
VastaaPoistaYmmärrän hyvin. Tämä kirja vaatii sopivan mielentilan.
PoistaAloitin tätä kirjaa keväällä, mutta se jäi kesken. En tiedä, eikö hetki vain ollut oikea vai eiköhän tämä ole ollenkaan minun kirjani. Olin kyllä aika väsynyt silloin keväällä, sekin voi vaikuttaa. Mutta kun sanot kirjaa vaisuksi lukukokemukseksi, niin jotain sellaista siinä minustakin oli. Marokko on kyllä kiinnostava maa, joten ehkä yritän uudestaan jossain vaiheessa. Haluaisin niin pitää tällaisesta kirjasta.
VastaaPoistaOlen kovin samaa mieltä viimeisen lauseesi kanssa. Tästä kirjasta olisin halunnut pitää enemmän.
Poista