Eva García Sáenz de Urturi: Aquitania

 

Aquitania (Akvitania) on viimevuotinen espanjalaisen Planeta-kirjallisuuspalkinnon voittaja. Sen päähenkilö on ruhtinatar Eleonoora Akvitanialainen, joka oli naimisissa Ranskan kuninkaan Ludvig VII:n kanssa. Muita historiallisia henkilöitä kirjassa ovat muun muassa kuninkaan neuvonantaja apotti Suger sekä apotti Bernard Clairvaux’lainen, joka vaikutti toisen ristiretken aloittamiseen. Eleonoora ja Ludvig olivat mukana epäonnistuneella ristiretkellä.

Kirja alkaa vuodesta 1137 ja kuvaa Eleonooran elämää noin kymmenen vuotta eteenpäin. Vuosi 1137 oli merkittävä, koska silloin hän solmi avioliiton, ja sekä hänen että Ludvigin isät kuolivat. Avioliitto oli varmastikin sukujen välillä sovittu, mutta kirjailijan vapaudella sitä sanotaan Eleonooran omaksi päätökseksi. Hänestä tuli Akvitanian ruhtinatar, koska miespuolista perillistä ei ollut. Akvitanian ruhtinas oli Ranskan kuninkaan vasalli, mutta Akvitania oli rikas ja Ranska köyhä. Avioliitto oli siksi hyvin edullinen kuninkaalle.

Eleonooran tarkkaa syntymävuotta ei tiedetä. Kirjassa hän on 13-vuotias mennessään naimisiin. Hän joutuu käytännössä lapsena vihamieliseen hoviin. Hänen pahin vihamiehensä on kuninkaan henkivartioston päällikkö temppeliherra Galerán, joka sanoo totuuden Eleonooran elämästä (vapaa käännökseni; alkuperäinen teksti* on postauksen lopussa):

”Myös te synnyitte ja kuolette uhattuna. Olette akvitanialainen, olette sellaisen suvun tytär, jonka miehet hankkivat tuhansia vihollisia siellä missä kulkivat: paaveja, paroneja, kuninkaita, loukattuja puolisoita ja rakastajattaria. Ja olette nainen, sen lisäksi että olette lännen rikkain ihminen.”

Eleonoora on rohkea ja älykäs, itsepäinen ja kekseliäs. Hän oppii pikkuhiljaa toimimaan hovin peleissä. Hänestä tulee taitava juonittelija. Vaikka Eleonooran elämä itsessään on jo tapahtumarikas, Aquitaniaan on sisällytetty juoni, jonka mukaan Eleonooran isä murhattiin myrkyttämällä, kun hän oli pyhiinvaelluksella Santiago de Compostelassa. Eleonoora pyrkii saamaan selville isänsä murhaajan.

Jonkinlaisena teemana kirjassa voi nähdä hallitsijoiden vastuun päätöstensä seurauksista.

Eleonooran elämä jatkui vaiheikkaana kirjan kuvaaman ajan jälkeen. Ludvig halusi avioeron ja sai kirkon mitätöimään heidän avioliittonsa. Eleonoora meni naimisiin tulevan Englannin kuninkaan Henrik II:n kanssa. Hän oli Englannin sijaishallitsija, kun hänen poikansa Rikhard Leijonamieli oli ristiretkellä. Eleonoora Akvitanialaisen elämästä saisi kirjoitetuksi sarjan.

Eva García Sáenz de Urturi: Aquitania
Planeta 2020, 413 s.

*”Vos tambien nacisteis y moriréis amenazada. Sois aquitana, sois hija de una estirpe de hombres que se granjearon mil enemigos allá por donde pasaron: papas, barones, reyes, esposas y amantes ultrajadas. Y sois mujer, además de ser la persona más rica de Occidente.”