Andrés Neuman: Vuosisadan matkustaja

 

Vuosisadan matkustaja on Hans, joka saapuu Wandernburgiin vain yöpyäkseen, mutta jääkin sinne majataloon, jonka isäntä on nimeltään Zeit (aika). Wandernburg (liikkuva kaupunki) tuntuu vaihtavan paikkaa kartalla. Sen kadut tekevät samoin, eikä Hans siellä olonsa aikana opi kulkemaan eksymättä. ”Mutta entä jos muistotkin liikkuvat paikasta toiseen?” Hans kysyy espanjalaiselta Álvarolta, joka myös on juuttunut kaupunkiin.

Hans tutustuu kahteen ihmiseen, jotka pitävät hänet paikallaan. Toinen on vanha posetiivari, joka soittaa torilla joka päivä, asuu luolassa koiransa kanssa, ja Hansin mukaan ”tietää kaiken”. Toinen on Sophie, joka on kihloissa paikallisen mahtimiehen pojan kanssa ja pitää perjantaisin salonkia, jossa keskustellaan. Yksi keskustelujen aihe on Saksan mahdollinen yhdistyminen, koska ollaan 1800-luvun alkupuolella. Siitä päästään unelmaan yhtenäisestä Euroopasta. Smithiin, Fichteen ja Kantiin viitataan.

Hans rahoittaa matkustamisensa käännöstöillä. Kun Sophie ja Hans rakastuvat, he alkavat kääntää yhdessä. He kääntävät Coleridgea ja Keatsia, Lamartinea ja Nervalia, Quevedoa ja Juana Inés de la Cruzia, ja heidän suhteensa kehittyy.

”Mitä enemmän he tekivät töitä yhdessä, sitä enemmän he löysivät yhtäläisyyksiä rakkauden ja kääntämisen välillä, ihmisen ymmärtämisen ja tekstin välittämisen välillä, sen välillä että runon sanoi uudestaan toisella kielellä ja puki sanoiksi sitä mitä toinen tunsi.”

Vuosisadan matkustaja on mietiskelevä ja syventymistä vaativa teos, jossa puhutaan matkustamisesta ja lähtemisestä, politiikasta, filosofiasta, uskonnosta ja runoudesta. Siinä on paljon henkilöitä majatalon tyttärestä Sophien palvelijoihin ja hänen salonkinsa eksentrisiin osallistujiin. Siinä on syvää ystävyyttä, rakkaustarina ja sivujuonena jopa rikos. Kaiken kaikkiaan hyvin runsas kirja.

Andrés Neuman: Vuosisadan matkustaja
Suomentanut Tarja Härkönen
Tammen Keltainen kirjasto 2015, 602 s.
Espanjankielinen alkuteos El viajero del siglo 2009