Johtolanka-palkittuja: Saarto ja Sandberg

Luin lähes peräkkäin kaksi Vuoden johtolangalla palkittua dekkaria. Timo Saarron Kuoleman kuukausi sai palkinnon 2018 ja Timo Sandbergin Mustamäki 2014. Kirjat ovat samantapaisia siinä, että ne on sijoitettu menneisyyteen, vieläpä varsin lähelle toisiaan, Kuoleman kuukausi syksyyn 1917 ja Mustamäki kesään 1923. Ajankuva on näissä kirjoissa tärkeämpää kuin rikoksen selvittäminen. Muutakin yhteistä on. Molemmissa lähtökohtana on ruumis, jonka löytää pieni lapsi. Lapsen perheestä tulee osa tutkimuksia. Molemmissa on myös arvoituksellinen kaunis nainen. Varsinainen rikosjuoni on aivan erilainen.

Timo Saarto: Kuoleman kuukausi

Syksyllä 1917 Helsingissä on levotonta. Pitkänsillan köyhemmän puolen taloissa asutaan ahtaasti ja nähdään nälkää. Poliisiasiat ovat sekaisin. Poliiseista on tullut miliisejä, ja lokakuun vallankumouksen jälkeen kapinallisten järjestyskaarti alkaa syrjäyttää miliisejä. Kruununmakasiinista löydetyn miehen murhaa tutkivat omalla tahollaan miliisi Leo Waara ja etsivä Anders Autio. Waara on ollut miliisi vasta muutaman kuukauden. Autio on saanut potkut työstään etsivällä osastolla, mutta haluaa osoittaa pätevyytensä löytämällä syyllisen. Waara yrittää pysyä poliittisesti puolueettomana ja joutuu siksi vaikeuksiin. Autiolla puolestaan on ongelmia entisen juopon ja epäpätevän pomonsa kanssa.

Timo Sandberg: Mustamäki

Kesällä 1923 Suomi on sisällissodan jäljiltä jakaantunut. Kieltolaki lisää rikollisuutta. Kun Lahden Mustamäeltä löytyy teloitustyyliin tapettu pirtulta haiseva mies, syytä voi etsiä kahdelta suunnalta: poliittisesta vastakkainasettelusta tai pirtun salakuljetuksesta. Etsivä Otso Kekki paneutuu tutkimuksiin, vaikka hänen esimiehensä yrittää kuitata tapauksen ryyppyporukan riitana. Kirjan ensimmäinen luku paljastaa lukijalle murhan syyn, mutta ei tekijöitä. Työläisperheen elämää kuvaa ruumiin löytäneen pikku Eliisan perhe, joka on kärsinyt sisällissodasta ja kärsii edelleen. Eliisan isosisko ammuttiin sodassa, isoveli vastustaa kiihkeästi nykyisiä vallanpitäjiä, isä on taitava suutari, mutta työnteon sijasta hän hukuttaa vankileirikokemuksiaan pirtuun. Äiti elättää perheen pesijänä yleisessä saunassa.

Timo Saarto: Kuoleman kuukausi
Karisto 2017, 310 s.

Timo Sandberg: Mustamäki
Karisto 2013, 295 s.