Slovenialaisen
Vladimir Bartolin romaani Alamut ei kerro Sloveniasta. Alamut oli
keskiaikainen linnoitus, joka sijaitsi nykyisen Iranin alueella. Linnoituksesta
on jäljellä vain raunioita. Kirjassa vuosi on 1092, ja Alamutia hallitsee
ismailiitti Hasan ibn Sabbah. Hän ja muutama muu kirjan henkilö ovat
historiallisia. Runoilija Omar Khaijam mainitaan usein ibn Sabbahin ystävänä.
Historiallisen
romaanin tyyliin Alamutia lähestytään kahden fiktiivisen henkilön kautta.
Halima on nuori kaunis tyttö. Hänet ryöstetään ja viedään Alamutin läheisiin
puutarhoihin, joissa hän kohtalotovereiden kanssa saa nauttia ylellisyydestä,
mutta joutuu osallistumaan koulutukseen, joka tähtää miesten miellyttämiseen. Halima
opettelee runojen kirjoittamista, keskustelutaitoa, tanssia, laulua ja fyysisiä
taitoja, jotka saavat hänet punastumaan. Ibn Tahir on nuorukainen, joka tulee
linnoitukseen vapaaehtoisesti. Hänet otetaan kovaan kouluun, jossa kehitetään tahdonlujuutta
ja opiskellaan taistelutaitoja, ihmisruumiin
rakennetta, ismaililaisuuden
historiaa,
arabiaa ja runoutta.
Ibn Sabbahin tavoitteena on
kouluttaa nuorista miehistä kuuliaisia ”eläviä tikareita”, assassiineja, jotka
täyttävät kyselemättä johtajansa käskyt. Tytöt ovat osa hänen kehittelemäänsä
juonta. Tavoitteenaan ibn Sabbahilla on maallinen valta. Hän haluaa kaataa turkkilaisten
seldzukkien valtakunnan. Hänen filosofiansa on hyytävää. Se perustuu ajatukseen
”mikään ei ole totta, kaikki on sallittua”.
Alamut on ilmestynyt jo 1938, mutta suomennos vasta 2008. Sen esittelemä karismaattinen johtaja, joka saa seuraajansa tekemään mitä haluaa, on historian eri aikakausilta tuttu hahmo. Historiallisena romaanina Alamut on välillä hieman raskas, varsinkin syventyessään ibn Sabbahin ajatuksiin.
Vladimir Bartol: AlamutSuomentanut Kari Klemelä
Mansarda 2008, 518 s.
Sloveeninkielinen alkuteos Alamut 1938
***********
Maailmanvalloitus: Slovenia.
Onpas jännä miljöö tällä kirjalla. Mielenkiintoista myös, että itäeurooppalainen kirjailija on ottanut hahmoikseen muslimeja.
VastaaPoistaIlmestymisvuosi viittaa minusta siihen, että kirja heijastelee Euroopan kehitystä ennen toista maailmansotaa samalla kun kertoo historiasta.
PoistaMuistelen pitäneeni tästä, mutta niitä filosofisia ja aattellisia pohdintoja on tosiaan ihan runsaasti eli niiden lukemiseen kannattaa suhtautua myötämielisesti :) Verrokkina pidin Umberto Ecoa eli jos pitää Ruusun nimestä tai Foucaultin heilurista niin tähänkin kannattaa tarttua.
VastaaPoistaJa joo, ymmärtääkseni verhotusti kommentoi tilannetta oman aikansa Euroopassa, Mussolinia yms. eikä ne teemat nykyaikanakaan ole vieraita (päinvastoin, ja itse asiassa nykyajattelussa tällaisen kirjan kirjoittaminen olisi ehkä liiankin provokatiivista).
Joskin on myös muistettava, että Balkanillahan on ihan merkittävän kokoinen muslimiväestö.
Olen lukenut Ecolta vain Ruusun nimen, josta en pitänyt lainkaan. Alamutin luin mieluummin.
Poista