Jaana Torninoja-Latola: Sylvi-Kyllikki Kilpi

 

Luin muutama vuosi sitten Torninoja-Latolan kirjoittaman Elvi Sinervon elämäkerran Yhä katselen pilviä. Nyt hän on kirjoittanut Sinervon sisaresta Sylvi-Kyllikki Kilvestä, joka oli poliitikko. Täytyy myöntää, että ennen näitä kirjoja en tiennyt Kilvestä mitään.

Kirjan koko nimi on Sylvi-Kyllikki Kilpi – Matka valtakunnan vaikuttajaksi. Sellaiseksi Kilpi tosiaan pääsi vaatimattomista lähtökohdista huolimatta. Hän oli köyhän, mutta lukemista arvostavan seitsemänlapsisen työläisperheen vanhin lapsi. Hän pääsi oppikouluun ja muutamien vaikeuksien jälkeen ylioppilaaksi vuonna 1919. Yliopistotutkinnon hän suoritti jo naimisissa olevana kolmen pienen lapsen äitinä. Hänen puolisonsa oli Suomen Sosialidemokraatin pitkäaikainen päätoimittaja Eino Kilpi.

Työuransa Sylvi-Kyllikki Kilpi aloitti toimittajana turkulaisessa Demokraatissa, mutta varsinaisen uransa hän teki eduskunnassa. Hän oli kansanedustaja yhtäjaksoisesti vuosina 1934–1958. Erityisesti hän koki omakseen työskentelyn sivistysvaliokunnassa.  

”Hänen tavoitteenaan oli oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen yhteiskunta, jossa ihmisen henkisille tarpeille annettiin yhtä suuri rooli kuin taloudellisille tarpeille. Hänen tasa-arvoajattelunsa kumpusi sosiaalidemokraattisesta ajatuksesta kaikkien ihmisten tasa-arvoisuudesta, ja sen tavoitteena oli yhteiskunta, jossa kaikilla oli samat mahdollisuudet kehittää itseään syntyperästä ja taloudellisista ja sosiaalisista lähtökohdista huolimatta.”

Kilven eduskuntavuosiin osuu monia Suomen historian kannalta ratkaisevan tärkeitä aikoja kuten talvisota ja jatkosota. Olikin todella mielenkiintoista lukea noista vuosista kansanedustajan näkemänä.

Kilpi ehti mukaan moneen. Hän oli kulttuurikriitikko, hän opetti suomen kieltä ja kirjallisuutta, hän julkaisi kirjoja, hän toimi monessa järjestössä, esimerkiksi Sosialidemokraattisessa Työläisnaisliitossa ja sotien jälkeen Suomi-Neuvostoliitto-seuran puheenjohtajana. Hän johti humanitaarista avustustoimintaa Espanjan sisällissodan uhrien hyväksi ja hän auttoi Suomessa olleita juutalaispakolaisia käyttäen poliittista vaikutusvaltaansa.

Sivistystyö ja naisten aseman parantaminen olivat Kilvelle tärkeitä. Sikäli tuntui suorastaan pahalta se vähättely, jota häneen politiikassa toimivana naisena kohdistettiin. Esimerkiksi Väinö Tanner ohitti Kilven täysin. Häntä ei valittu ministeriksi, vaikka hän oli ehdottoman pätevä. Hänen miehestään Einosta tehtiin opetusministeri Mauno Pekkalan hallitukseen 1946. Sylvi-Kyllikki Kilpi olisi sopinut tehtävään paremmin – omastakin mielestään.

Kilpi oli ”kiivasluontoinen ja ympäristöään hallitsemaan pyrkivä käskijä”. Toisaalta hän oli ihmisistä välittävä ja auttavainen. Hänen luonteellaan lienee ollut vaikutusta pitkään välirikkoon Elvi-sisaren kanssa, vaikka siihen vaikuttivat myös poliittiset näkemykset. Välit korjaantuivat vasta, kun Elvi joutui sodan aikana vankilaan.

Kirjoitukseni ei onnistu kuvaamaan sitä, miten innostava tämä elämäkerta on. Sylvi-Kyllikki Kilpi oli vahva poliitikko, joka toimi ihanteidensa puolesta. Hän on ollut yksi tienraivaajista, joka on vaikuttanut naisten asemaan politiikassa. Ilman hänen kaltaisiaan emme olisi nykyisessä tilanteessa. On hienoa, että elämäkertoja julkaistaan muistakin kuin jo ennestään tutuista historian henkilöistä.

Jaana Torninoja-Latola on historioitsija, joten kirjassa on perusteelliset viitteet ja lähdeluettelo.

Blogikirjoituksia kirjasta en löytänyt, mutta Helsingin Sanomien arvostelu on täällä.

Jaana Torninoja-Latola: Sylvi-Kyllikki Kilpi – Matka valtakunnan vaikuttajaksi
Into 2021, 413 s.

***********

Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 14. Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta. Kirjassa kuvataan useampaakin Suomen historian tärkeää historiallista tapahtumaa.