Saksalainen Theodor Mommsen on yksi
erikoisimmista Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaneista. Mommsen oli tiedemies,
historioitsija, jonka suurtyö oli Römische Geschichte, Rooman historia.
Sitä ei ole suomennettu. Minulla on Saksasta ostamani kirja, jossa on historian
neljä osaa. Ne ilmestyivät aikanaan kolmena erillisenä kirjana. Luin
ensimmäisen osan, jonka nimi on Von den ältesten Einwanderungen bis zur Begründung
der Republik (ensimmäisistä kansainvaelluksista tasavallan perustamiseen).
Tässä osassa on 69 minimaalisen pienellä fontilla painettua sivua.
Kirjan nimen mukaisista
ensimmäisistä Rooman asuttajista ei tiedetä paljoakaan (tai ei tiedetty ainakaan
1850-luvulla, kun Mommsen kirjoitti teostaan). Kirjassa siirrytään nopeasti
vertailemaan kreikkalaista ja roomalaista kulttuuria eli valtiomuotoa, uskontoa
ja taidetta. Etruskeista, foinikialaisista ja Karthagosta kirjoitetaan myös.
Suuri osa kirjasta käsittelee Rooman erilaisia valtiomuotoja sen alkuajoista noin
vuoteen 450 eaa. saakka. Vuosittain valittavasta kuninkaasta siirryttiin
kahteen konsuliin, myöhemmin heidän rinnalleen valittiin kansantribuunit, ja
kirja päättyy decemviriin eli kymmenmiehiin ja kirjoitettuun lakiin.
Nobel-palkinnon myöntämisen
perusteissa sanottiin, että Mommsen oli “the
greatest living master of the art of historical writing, with special reference
to his monumental work, A history of Rome”. Minä
en osaa ottaa kantaa Mommsenin mestarillisuuteen. Minusta hänen tekstinsä oli
tyypillistä saksalaista: pitkiä kiemurtelevia virkkeitä, joiden lukemisen teki
hankalaksi saksan rakenteen ominaisuus, jossa tärkeä verbi on usein lauseen
lopussa. Wikipediasta lukemani mukaan Mommsenin historiateos on edelleen tärkeä
nykytutkimuksellekin.
Theodor Mommsen: Römische Geschichte. Erstes Buch
Kirjassa Römische Geschichte, Emil Vollmer Verlag 1990
Erstes Buch (ensimmäinen kirja) ilmestynyt alun perin 1854
***********
Helmet-haaste: 40. Kirja kertoo maasta, jota ei enää ole.
minä samaa myös lukemassa nyt 🙂 lainasin yliopiston kirjastos.
VastaaPoistaIhan totta?! Olin aivan varma, ettei kukaan toinen bloggaaja lue tätä.
Poistanämä ihan ekat vaikket löytää, ei saanu lainatakaan, sain istua ja lukee yliopiston lukusalis (kuvasin joitakin sivuja kameral):
Poistahttp://hannelesbibliotek.blogspot.com/2022/05/jose-echegaray-nobelpris-1904.html
Sully Prudhomme ihan eka, hänen runoista ihan tykkäsin, näitä miehiä ei aina edes löydä kirjallisuuden kirjossa:
Poistahttp://hannelesbibliotek.blogspot.com/2022/01/forsta-nobelristagaren-i-litteratur-1901.html
Suomeksi kaikkia nobelisteja ei edes ole käännetty, ruotsiksi tietysti on. Sully Prudhommea luin ruotsiksi, mutta Echegarayta pystyin lukemaan espanjaksi. Molemmista olen blogannut.
Poistalöysin ruattiks yliopiston kirjastos
VastaaPoistatommonen, eka osa... neljäsata sivuu
VastaaPoistahttp://hannelesbibliotek.blogspot.com/2022/06/sommarlasning-helgfraga.html
Herranen aika, oletpa tehnyt urakan! En takuulla tule ikinä lukemaan tätä, vaikka saksaa osaankin. :D
VastaaPoistaTämä kirja oli nobelistiurakkani työläin. Minusta se on tarkoitettu historian ammattilaisille, ei meille amatööreille.
PoistaJännä piirre Nobelissa on, että yhdessä palkinnossa on rinnakkain tekstilajeja, joita monissa muissa kirjallisuuspalkinnossa sivuutettaisiin tai ainakin haluttaisiin pitää erillisinä. Palkinto voi tulla kaunoproosasta, tai näytelmistä, tai runoista, tai sitten vaikka tietokirjoista (ja myöhemmin palkittuja olivat Russell ja Churchill...), tai sitten vaikka laulusanoituksista.
VastaaPoistaTotta. Tietokirjailijoita on tosin aika vähän. Minulla on lukemattomissani jäljellä heistä kaksi eli filosofit Eucken ja Bergson.
PoistaLuin joku aika sitten Henri Bergsonin Naurun, se on varmaan helpoiten lähestyttäviä teoksia tuotannossaan...
PoistaMinulla on Bergsonin toinen suomennettu teos Henkinen tarmo (L'Énergie spirituelle). Yritän varmaan lukea sitä.
Poista