tiistai 1. marraskuuta 2022

Kuukauden nobelisti Saint-John Perse: Anabasis

 

Ranskalaisen Saint-John Persen pitkän runoelman Anabasis suomennos on ilmestynyt Parnasson numerossa 8 vuonna 1960. Samana vuonna Perse sai Nobelin palkinnon. Kirjoina hänen runokokoelmiaan ei ole ilmestynyt suomeksi.

Ennen runoelman lukemista selvitin, että sana anabasis on kreikkaa ja tarkoittaa retkeä sisämaahan. Samannimisiä antiikin aikaisia historiateoksia on olemassa kaksi. Niistä toinen käsittelee Persian kuninkaan Kyyroksen sotaretkeä ja toinen Aleksanteri Suuren elämää ja sotaretkiä.

Persen runoelmassa on myös aiheena maan valloittaminen. Sen sanastossa esiintyvät meri, aseet, hevoset, teltat, leirit sekä Kuninkaat, Lähettiläs ja Ruhtinas. Valloitetulle maalle meren rannalle perustetaan kaupunki, soditaan, tehdään rauhansopimuksia. Koska Anabasis on runoelma, sen teksti on tällaista:

Ah! laveampi on näiden lehvistöjen tarina muureillamme, ja vesi puhtaampi kuin unissa, olkoon se ylistetty, ylistetty siitä ettei ole unta! Sieluni on ääriään myöten valhetta täynnä, kaunopuheisuuden kutsumuksessa kerkeä ja väkevä kuin meri! Mahtava tuoksu ympäröi minua. Ja herätään epäilemään ilmiöitten todellisuutta. Mutta jos joku hellii suruansa, tuotakoon ilmoille! ja minun neuvoni on: surmattakoon hänet, muutoin
     puhkeaa kapina.

Parnassossa on Anabasiksen jälkeen sen suomentajan Tuomas Anhavan kirjoitus nimeltä Runoelman kommentaari. Siitä selviää, että Anabasiksen tarkempi tulkinta on herättänyt monenlaisia ajatuksia. Anhava viittaa esimerkiksi T. S. Eliotiin, joka käänsi Anabasiksen englanniksi. Minä pidin eniten Anhavan omasta kuvauksesta, jonka lainaan suoraan:

Itse olen Anabasista lukiessani ja suomentaessani saanut mielikuvan reliefisarjasta tai runofriisistä, joka taidokkaasti valituilta kohdilta on tuhoutunut tai syöpynyt näkymättömiin; mutta jonka jokainen katseltavaksi säilynyt jakso selvästikin on osa yhtenäistä, ihmissuvun vaellus-, ryöstö- ja valloitusviettiä ikuistavaa monumenttia.


Saint-John Perse: Anabasis
Suomentanut Tuomas Anhava
Parnasso, 1960, n:o 8, s. 339–351
Ranskankielinen alkuteos Anabase 1924

4 kommenttia:

  1. Onneksi sentään Parnassossa on ilmestynyt tämä teos. Jälleen yksi minulle tuntematon nobelisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä olisi ollut vaikea lukea jollakin muulla kielellä kuin suomeksi. Lisäksi suomentajan kommentit avasivat teosta hyvin.

      Poista
  2. On jäänyt myös minulta lukematta: jotain teosta olen alkukielellä hyvin nopeasti vilkaissut, mutta arvelin yhä turhan työlääksi lukea...

    Mutta noin yleisesti ottaen olen huomannut, että ranskalaiset runoilijat suosivat aika paljonkin tuollaista proosafragmenttityyliä, monella nimekkäällä on tuotannossaan tuollaista (ja sillä on tietysti vahvat perinteet Baudelairesta Max Jacobiin) kun suomalaisessa runoudessa olen hyvin vähän tuota nähnyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anabasiksen lukeminen alkukielellä vaatisi kyllä todella hyvää kielitaitoa. Mielenkiintoista tuo mitä sanot ranskalaisesta runoudesta.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.